Miltä kuulostaisi lähetellä kortteja tuntemattomille? Pähkähullulta, mutta kun saa jokaista lähettämäänsä korttia kohden kortin toiselta tuntemattomalta, muuttuu hullutus koukuttavaksi harrastukseksi.

Homman nimi on postcrossing. Viitisen vuotta toimineella sivustolla on yli 280 000 jäsentä 202 maassa. Postcrossaajien kortteja matkustaa maailmalla joka hetki yli 340 000. Lähetettyjen korttien yhteismäärä hipoo kymmentä miljoonaa.

Harrastuksen aloittaminen vaatii sivustolle rekisteröitymistä, mutta ainoat kustannukset koituvat postikorttien ja -merkkien ostosta. Kortin lähettäjä saa satunnaisen osoitteen ja koodin, mikä korttiin kirjoitetaan. Kun vastaanottaja rekisteröi kortin saapuneeksi, vapautuu lähettäjän osoite jakoon.

Nettisivusto pitää monipuolisesti kirjaa käyttäjän korteista maittain, laskee postisäkeissä matkustetut kilometrit ynnä muuta. Korttien lähettäjille voi lähettää viestejä nettisivuston kautta, mutta heidän muita yhteystietojaan ei näe. Virtuaalista korttiseinäänsä voi jakaa ystävilleen sosiaalisessa mediassa.

Olen muutamassa kuukaudessa postittanut 21 korttia: muun muassa Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Brasiliaan, Hong Kongiin ja Puolaan. Postimerkkien muumit tunnistetaan joka puolella maailmaa.

Minulle on sadellut saman verran kortteja muun muassa Venäjältä, Japanista, Etelä-Koreasta ja Saksasta. Ensimmäistä Afrikan-korttia odotan vielä.

Postcrossingin suola ovat kortit ja niihin kirjoitetut lyhyet tarinat. Trillium-järvestä peilautuvaa jylhää Mount Hoodia esittävän kortin on lähettänyt portlandilainen esikoululuokka Yhdysvalloista. Patrioottiseen tyyliin puolet tekstistä on kotiosavaltio Oregonin kauneuden ylistämistä.

Portugalin Portossa asuva Monica on SAP-konsultti. Hänen korttinsa esittää S. Benton rautatieaseman taidokasta koristemosaiikkia. Monica kehuu sitä maailman kauneimmaksi juna-asemaksi.

Hiroshimassa koko elämänsä asuneen 45-vuotiaan Uraran kortissa värikkäät paperilamput uivat lammessa atomipommituksen muistopaikalla. Tapahtumaa muistetaan näin elokuun kuudentena vuosittain. Urara kertoo olevansa sinkku ja asuvansa sisarensa kanssa vanhempiensa luona.

Tokiolaisen Akanen kortissa on Azuma-vuoren kraateri. Akane kertoo pitävänsä postimerkeistä ja jäniksistä.

Venäläinen Anton asuu Orenburgin ”pikkukaupungissa” Uralin varrella. Wikipedia kertoo asukasluvuksi noin 550 000. Anton kysyy, onko Suomen ilmavoimilla on yhä tunnuksenaan hakaristi. Vastaan, että tosi on, mutta hakaristiä näkee enää joukko-osastojen lipuissa ja kunniamerkeissä.

13-vuotias Natasha on joutunut läiskimään korttiin postimerkkejä 20,50 ruplan edestä. Mieltäni lämmittää erityisesti kahdeksan ruplan merkki jossa on iso läjä blinejä, mätiä ja kaviaaria.

Hilpein kortti tulee Choi Eun-jeungilta Etelä-Koreasta. Hänellä on vaikeuksia erottaa kirjaimia R ja L, sanat ”road” ja ”load” kuulostavat samoilta. Hänen saudiarabialaisen ystävänsä mielestä ”panana” on hedelmä.

Vastaan, että Suomessa jotkut iäkkäämmät ihmiset kuuntelevat ”ratiota”. En saa tähän ikinä vastausta. Jään miettimään, luuliko Eun-jeung minun vain vinoilevan.

www.postcrossing.com