Halauksia, paijausta, läheisyyttä ja märkiä pusuja. Rakkautta ensi silmäyksellä. Tätä tarjoavat esimerkiksi vanhusten parissa, kehitysvamma-asuntoloissa, lastenkodeissa ja kouluissa vierailevat Karva-Kaverit. Hommaan kelpaa periaatteessa kuka tahansa naapurin musti tai mirri.

– Karva-Kaveriksi pääsee perustaidot omaava kotikoira, joka nauttii kontaktista, määrittelee koiransa kanssa Suomen Karva-Kaveri-yhdistyksessä toimiva Kaija Ikäheimo.

Ennen toimintaan pääsyä kaikkien yhdistyksessä keikkaa tekevien lemmikkien soveltuvuus hommaan toki testataan.

– Jokunen koira on joskus jouduttu reputtamaan tai ne on lähetetty vielä niin sanotusti kotiin kasvamaan, Ikäheimo kertoo.

Koiran ohjaajalle ei ole mitään varsinaisia kriteerejä, mutta ymmärrettävästi oletetaan, että omistajakin haluaa ottaa kontaktia ihmisiin ja olla vuorovaikutuksessa.

Yhdistys on perustettu viime keväänä Turussa, mutta toiminta on levinnyt jo muutamiin muihinkin kaupunkeihin. Turun seudulla jäseniä on tällä hetkellä kuusikymmentä. Valtaosa mukana olevista lemmikeistä on koiria, mutta mahtuupa porukkaan pari kissaakin.

Karva-Kaverikeikkoja tehdään erilaisissa laitoksissa, kouluissa ja yleisötapahtumissakin.

– Se millaista kontaktia eläimeen otetaan riippuu paljon ihmisestä. Joillekin riittää pelkkä eläimen katselu, toiset haluavat antaa vähän namupalaa, rapsuttaa tai ottaa syliin, Ikäheimo kertoo.

Myös tapaamisten kesto määrittyy osallistujien jaksamisen mukaan.

Eläinten tärkein tehtävä on tuottaa mielihyvää ja läheisyyttä, mutta ne voivat myös esimerkiksi aktivoida liikkumaan, kun eläinten kanssa lähdetään kävelylle. Eläinkontaktilla on tutkittu olevan myös fyysisiä vaikutuksia, esimerkiksi verenpainetta laskeva vaikutus.

– Tämä on yksinkertainen ja halpa tapa tuottaa iloa. Itselläni on käynneillä mukavaa ja lisäksi näen kuinka sekä koira, että vierailun kohteena olevat ihmiset nauttivat, Ikäheimo perustelee toiminnassa mukana olemistaan.

– Tästä saa myös itselleen hyvänolon tunteen, kun näkee mitä koira saa aikaan. Koira voi saada dementikon puhumaan tai lapsen rauhoittumaan niin että hoitajatkin ihmettelevät, miten se on mahdollista, kuvailee Karva-Kavereiden puheenjohtaja Maarit Haapasaari.

Yhdistyksen motto onkin ”jaettu eläinilo on moninkertainen ilo”.

Toiminnassa pyritään siihen, että samoissa paikoissa kävisi aina samat eläimet.

– Näin syntyy selkeitä ystävyyssuhteita. On mukava huomata, että esimerkiksi kehitysvammaisten nuorten asuntojen seinillä on koirien kuvia. Tai joku vanhus saattaa toivoa samaa koiraa, koska se on hänen mukaansa niin hyvä koira, Ikäheimo toteaa.

Lisääkin hännänheiluttajia kaivattaisiin mukaan toimintaan. Kevään vakituiset käyntipaikat on jo sovittu, mutta uusia vierailupyyntöjä tulee edelleen.

– Toki pyrimme ne kaikki toteuttamaan, Haapasaari lupaa.

Mukaan toimintaan mieliviä lemmikkejä testataan seuraavan kerran 21. helmikuuta. Lisätietoa testistä löytyy yhdistyksen nettisivuilta osoitteesta www.suomenkarvakaverit.nettisivu.org.

Lastenpsykiatrian erikoislääkärinä sekä lasten- ja nuortenpsykoterapeuttina toimivan Ikäheimon mukaan koirissa on vielä paljon potentiaalia, jota kannattaisi hyödyntää esimerkiksi ammattilaisten tekemässä terapiassa. Koiria käytetäänkin jo esimerkiksi fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien ja psykoterapeuttien apuna. Myös koulujen erityisluokilla on huomattu koirista saatava hyöty.

– Terapiakoirat ovat usein terapeuttien omia koiria. Rodulla ei ole merkitystä, mutta kyllähän esimerkiksi psykoterapiakoira voi olla vilkkaampi kuin fysioterapeutin käyttämä koira, Ikäheimo toteaa.