Tällä hetkellä sata palkansaajaa huolehtii noin 52:sta työelämän ulkopuolella olevasta. Huoltosuhde muuttuu siten, että neljän vuoden päästä luku on lähes 60 ja vuonna 2025 jo lähes 70. Vuonna 2020 Suomessa lasketaan olevan 20 sellaista kuntaa, jossa tämä huoltosuhde ylittää sadan. Ei kuulosta kovin elinvoimaiselta.

On useasti todettu, että tarvitaan vähintään 20 000 asukkaan kunta, jotta se palveluiden tehokkaan järjestämisen kannalta on riittävän suuri kokonaisuus. Suomen 336 kunnasta vain 56 täyttää tämän väkimäärän. Varsinais-Suomen 28 kunnasta näitä ovat vain Turku, Raisio, Salo ja Kaarina. On moneen kertaan huomattu, kuinka pienen kunnan on vaikeaa rekrytoida muun muassa tarpeeksi lääkäreitä.

Tämä taas on saattanut olla vaikuttamassa siihen, että jopa kunnan kaikki terveyspalvelut on annettu markkinavoimien haltuun tekemällä niiden hoidosta sopimus yksityisen palveluntuottajan kanssa. Sivuhuomautuksena voisi sanoa, että nykyään jo 27 prosenttia sosiaali- ja terveyshuollon palveluista tuotetaan yksityisen sektorin toimesta. Palvelun tuottajan kannalta tämä bisnes onkin kannattavaa, sillä tuotot näiden palveluidemme tuotannosta ovat usein kaksinkertaiset muuhun bisneksen verrattuna. Ikävää on, että näin tuotettuja palveluita on demokraattisesti vaikeaa valvoa.

Pienissä kunnissa myös taloudenpito saattaa olla kovin haasteellista. Suomessa on joitakin kuntia, joiden veroprosentti olisi jopa 70 ilman valtionapua. Kuntatalouden vahvistaminen on siis enemmän kuin tarpeen. Nykyisillä tietohallintojärjestelmillä pystyttäisiin hoitamaan moninkertainen työmäärä aikaisempaan verrattuna. On selvä, että jos useampia kunnantaloja yhdistetään saman katon alle, byrokratia ja samalla kustannukset vähenevät. Meidän ei pidäkään rakastua niihin kunnantalojen seiniin, vaan palveluihin. Kuntauudistuksen myötä tulisikin määritellä ne palvelut, joita kuntalaisille tulee lähipalveluna tarjota. Kuntaliitoksen ei tule tarkoittaa sitä, että ne tärkeät terveys-, koulu- ja päivähoitopalvelut karkaisivat kauas kuntakeskukseen, vaikka hallinto sinne vietäisiinkin.

Vahva peruskunta pystyy parhaiten tarjoamaan kuntalaisille laadukkaat palvelut ilman mitään monimutkaisia hallinnollisia yhteistyöhimmeleitä, joissa päätöksenteko on monissa tapauksissa karannut kauas kuntapäättäjiltä demokratian ulottumattomiin. Kuntauudistuksessa onkin kyse mitä suuremmassa määrin myös demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta.

Kuntauudistus on välttämätön, jotta pystytään saamaan aikaan vahvat ja elinvoimaiset peruskunnat, jotka voivat turvata peruspalvelut jokaiselle suomalaiselle huolehtien väestörakenteen mukanaan tuomasta palveluiden massiivisesta lisätarpeesta. Asiassa ei pidä kuitenkaan hosua; hyvä tavoite toteutukselle olisi 2017, jolloin uusi valtuustokausi muutenkin alkaa. Myöskään pakkoliitoksin tätä suurta uudistusta ei saada aikaan, vaan se pitää tehdä yhteistyössä kuntien ja valtion kesken. Juuri julkaistu työryhmän esitys toimii hyvänä keskustelun aloituksena tälle prosessille.

Eeva-Johanna Eloranta

kansanedustaja (sd.)