Nuoria viehättää virtuaalimaailmapeleissä niiden viihteellisyys ja käytettävyys. Sen sijaan aiemmin yhdeksi pelaamisen syyksi arvioitu yhteisöllisyys jää kauppatieteiden maisterin Jani Merikiven väitöstutkimuksen mukaan taka-alalla.
– Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että 10–15-vuotiaiden tietokoneen käyttöä vie eteenpäin viihteellisyys ja sosiaalisuus, hyötynäkökulma tulee mukaan vasta myöhemmin. Siksi olikin yllättävää, etteivät käyttäjät koe sosiaalista kanssakäymistä korostavia virtuaalimaailmoja erityisen viihteellisiksi, Jani Merikivi sanoo.
Merikiven Turun yliopistoon virtuaalipeleistä tekemä väitös on yksi alan laajamittaisimmista tutkimuksista. Sen aineistona on Habbo Hotellin käyttäjille suunnattu nettikysely, johon vastasi 3 000 suomalaista. Suomalaisten lisäksi vastauksia kertyi habbo Hotellin seitsemästä muusta maaportaalista, mutta väitöstutkimuksessaan Merikivi pitäytyi suomalaisten vastauksissa.
Tutkimuksen mukaan käyttäjät arvostavat viihdettä, vaikka nykyisissä virtuaalimaailmoissa voi opiskella, tehdä virtuaaliostoksia ja keskustella. Viihde kokosi noin kolmanneksen virtuaalimaailma-ajasta, muiden yksittäisten tavoitteiden osuus ei edes ole tilastollisesti merkittävä.
Hän lisää, että kun otetaan huomioon virtuaalimaailmojen pelilliset juuret, viihteen merkitys on odotettu ja tukee suunnittelijoiden ja ylläpitäjien jo tekemiä strategisia sisällöllisiä ratkaisuja.
– Kun otetaan huomioon virtuaalimaailmojen pelilliset juuret, viihteen merkitys on odotettu ja tukee suunnittelijoiden ja ylläpitäjien jo tekemiä strategisia sisällöllisiä ratkaisuja, Merikivi sanoo.
Yli puolet nuorista pitää yhteisöä itselle merkittävänä. Merikivi kuvaa tutkimustulosta hätkähdyttäväksi, mutta ymmärrettäväksi.
– Habbo Hotelli on määritelty sosiaaliseksi virtuaalimaailmaksi, käyttäjät eivät koe tällaisia sosiaalista kanssakäymistä korostavia virtuaalimaailmoja erityisen yhteisöllisiksi. Yhteisöllisyys edellyttää, että käyttäjät ovat toisilleen tuttuja, ja että he ovat valmiita tukemaan toisiaan, Merikivi sanoo.
Virtuaalimaailmassa syntyy vuorovaikutusta esimerkiksi satunnaisia keskustelukontakteja, mutta ne ovat lyhyitä uusia tuttavuuksia, eikä yhteisöllisyyden tunnetta synny.
– Virtuaalimaailmoissa käyttäjien tulisi kokea, että heidän ympärillään olevat muut käyttäjät todella ovat läsnä. Virtuaalimaailmoille ominainen moniulotteinen ympäristö ja siihen upotetut käyttäjähahmot - avatarit - eivät näytä yksin takaavan yhteisöllisyyttä. Voi siis sanoa, ettei yhteisöllisyys ole virtuaalimaailmoissa itsestäänselvyys, Merikivi tarkentaa.
Tieto on tarpeen, sillä yhä suurempi osa nuorista viettää aikaansa virtuaalimaailmoissa. Kun vuonna 2008 noin 18 prosenttia 16–29-vuotiaista ilmoitti kuuluvansa itselleen merkitykselliseen nettiyhteisöön, vuonna 2012 osuus oli jo 54 prosenttia.
– Näyttää väistämättömältä, että lapsille ja nuorille tulee nettiyhteisöjen kautta suhteita, joista vanhemmat eivät ole tietoisia. Heille tulee kavereita, jotka eivät tule ovesta sisään. Siihen liittyvät lieveilmiöt on otettava huomioon, Merikivi sanoo.
Merikiven väitöstutkimus haastaa myös vakiintuneita uskomuksia heidän suhtautumisestaan informaatioteknologiaan. Usein on esitetty, että 1980-luvun jälkeen syntyneille lapsille ja nuorille, niin sanotuille diginatiiveille, median käyttö on luontaista. Merikivi kuitenkin huomauttaa, että myös nuoret toivovat informaatioteknologialta mutkatonta käytettävyyttä.
– Virtuaalimaailmat ovat helppokäyttöisiä, koska se on asia johon palveluntarjoajat panostavat. Ei kyse ole siitä, että nykyinen niin kutsuttu diginatiivien sukupolvi olisi jotenkin evolutionaarisesti kehittyneempi tekniikan käyttäjä kuin aiempi sukupolvi, kuin aiempi sukupolvi, Merkivi sanoo.
Tutkimus osoittaa, että aikaisemmat kokemukset ja luottamus omiin kykyihin vaikuttavat asiakasuskollisuuteen. Siksi Merikivi pitää ajatusta diginatiiveista harhaanjohtavana ja toivoo keskustelun keskittyvän enemmän informaatioteknologian käytön sosiaalisiin kuin teknisiin piirteisiin.
Jani Merikiven väitöskirja ”Still believing in virtual worlds: A decomposed approach” (Virtuaalimaailmat ovat vielä täällä - tarkennettu menettelytapa). esitetään julkisesti tarkastettavaksi perjantaina 28. kesäkuuta Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
Merikivi on syntynyt vuonna 1978 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1997. Hän on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi 2005 Turun kauppakorkeakoulusta. Merikivi toimii parhaillaan tohtorikoulutettavana. Väitös kuuluu tietojärjestelmätieteen alaan.
