Leffassa: 95 on melodramaattista sekametelisoppaa

Kaikkien aikojen koppijuhlat. Kaikkien aikojen koppijuhlat. Kuva: Tommi Hynynen

1990-luvun alun lama vaikutti monin tavoin satojentuhansien suomalaisten elämään. Lama itsessään oli jo synkkää, mutta kun siihen lisätään suomalaisten pitkä urheiluhistoria Juha Miedon sadasosasekunnilla hävitystä kilpailusta lähtien, niin kuinka karua täällä kylmässä pohjolassa olikaan elää. Vuonna 1995 se ensimmäinen kiekkokulta leijonille sitten lopultakin tuli ja kansa repesi, varsinkin kun suuressa postmodernissa Pohjolan "sodassa" kaatui ainainen kiistakumppani Ruotsi.

Ohjaaja Aleksi Mäkelä lähti perkaamaan suuresta isänmaallisesta lätkävoitosta mittatilaustyötä, elokuvallaan 95. Filmi valmistui sopivasti Suomi 100-juhlintaan. Tarinan ollessa toden, ei jännitettä ja draamaa tarvitse keksiä tyhjästä. Tarinan ainekset ovat kaikille suomalaisille tutut, mutta elokuva itsessään ei kerro vain lätkäkultaviikonlopusta, vaikka se sinne sijoitetaankin.

Elokuvan alkuun on sijoitettu muistoja hävityistä otteluista ja lannistetusta kansasta, liikuttuneen, autenttisen Rauno Korven maustamana. Menneet tapahtumat Anders "Masken" Carlssonin muodossa, hidastetaan editorin pöydällä, melodramatisoidaan ja lisäten taustalle sentimentaalinen yläveisu. Elokuva lähtee varsinaisesti käyntiin vuonna 1993 müncheniläisen yökerhon tanssilattialta, jossa Curt Lindströmiä näyttelevä Jens Hultén joraa. Tapahtumaa on edeltänyt Suomen jääkiekkoliiton johtoportaan murina huonosti menneistä MM-kisoista Saksassa.

Elokuva on kokonaisuutena sekametelisoppa. 95:ssä pyritään yhdistelemään melodraamaa, komediaa ja tragediaa, kolmen erillisen tarinan sekä leijonajoukkueen kautta. Kolmen lannistetun miehen tarinassa on veijarimaista kummelimaisuutta. Itse Lindströmiin ja leijonajoukkueeseen liitetyt näytelmälliset otokset eivät sisällä jääkiekon peluuta, vaan harjoittelun lomaan loimittua melodraamaa. Ainoat jääkiekonpeluut katsoja näkee putkitelevisioiden nostalgisista hetkistä joita fiktiivisten katsojien reaktiot ylentävät autenttisen Antero Mertaranta -materiaalin voimalla. Kyse on näyteltyjen katsojakokemusten kohottamisesta tahattoman camp-henkisesti.

Lätkäelokuvia ei ole Suomessa juuri tehty. Tässä mielessä ulkomaalaiset lätkäleffat muodostavat jonkinasteisen taustakankaan. Lähin sukulainen 95-elokuvalle saattaisi olla Miracle – unelma voitosta, joka kertoo amerikkalaisten yliopistopoikien taipaleesta olympiavoittajiksi vuoden 1980 talvikisoissa ja suuren punakoneen lyömisestä. Mutta, ero näiden kahden välillä tulee tarinan fokuksesta, Miraclessa kyse on voiton prosessista joukkueen sisällä, 95:ssä tunnelmista joukkueen ympärillä ja tavallisista ihmisistä finaaliviikonlopun varjossa.

95-filmatisointi pyrkii osittain olemaan vakavasti otettava draamaa, suomalaisen yksinhuoltaja-äidin ja tämän pojan lätkäharrastuksen kautta. Myös saattohoitopotilaan viimeiset hetket finaaliviikonloppuna ovat sekoitus draamaa, tragediaa ja farssia. Elokuvan dialogia vaivaa sama ongelma kuin monia suomalaiselokuvia; se on epäuskottavaa ja monin paikoin huonosti näyteltyä. Onnistuneimpia näyttelijäsuorituksia ovat Outi Mäenpää tiukan tätimäinen hoitsu saattokodista, Hulténin Curre ja Pekka Strangin syöpäpotilas. Sitä vastoin esimerkiksi Kari-Pekka Toivosen esittämä Hannu Aravirta ei muistuta millään lailla kohdettaan. Siinä missä Aravirta opittiin tuntemaan humaanina peruskoulunopettajana, ei Toivonen kykene tavoittamaan Aravirran diplomaattista olemusta. Näytteleminen ei tarkoita imitointia, vaan elävää tulkintaa, nyt Toivonen paljastaa jättäneensä kotiläksynsä tekemättä.

Suurin puute on käsikirjoituksessa, siinä ei ole osattu päättää sitä, miten vuoden 1995 tarina voitaisiin kertoa uskottavasti. Päättämättömyyden luoma ristiriita tulee esiin helppoina ratkaisuina, joissa farssilla on huomattava osuus. Elokuvan huumori pohjautuu vahvasti stereotypioihin, joissa esiintyy työläismäisiä suomalaisia ja ylemmän keskiluokan ruotsalaisia. Aivan niin kuin suomalainen akateemikko ei olisi voinut hillua kalsareissaan kullan varmistuttua. 95:n työläiset suomalaiset puhuvat myös kirjakielellä, virheettömän yliartikuloidusti, mikä luo feikkiyttä.

95 ei pysy siinä kaikkein tärkeimmässä eli leijonissa, se poukkoilee erillisten tarinoiden ja kiekkokullan kohtalonhetkien välisessä mittelössä. Katsoja ei aina tiedä, mikä on lopulta se tärkein: yksinhuoltajaäidin huoli jälkikasvustaan vai se minkälainen hekuma Suomen kiekkokullasta syntyy. Ristiriitaa on myös autenttisuuden ja näyttellyn innostuksen välinen ero. Elokuva luo oudon tosi-tv-draaman.

Kurt Hedborg

Raikasta twistiä perinneruokiin

Mika Kampan uutuuskirja Perinneruokaa prkl (Mika Kampa, Tammi) tarttuu tuttuihin ruokiin reippaalla otteella. Kirja sukeltaa perinteisen suomalaisen keittiön maailmaan konstailematta ilman ennakkoluuloja. Hyvät maut yhdistetään moderniin muotoon.

Autoliike tulessa Raisiossa

Autoliikkeessä syttyi tulipalo torstaina illalla Tuotekadulla Raisiossa. Tietoja loukkaantuneista ei ole, sammutustyöt ovat käynnissä. Aamuset-kaupunkimedia (AKM)

Tammikuussa popsitaan hunajapomeloa

Tammikuussa herkutellaan väreillä. Maistellaan pähkinäistä palsternakkaa, rouskuvaa kerä- ja punakaalia, Navel-appelsiinia, avokadoa ja sopivan kirpeää hunajapomeloa. Hunajapomelo on sitruskasvi ja se muistuttaa greippiä, ollen kuitenkin makeampi.

Valmennusta verkossa äideille

Raskaus ja synnytys jättävät usein jälkensä naisen vartaloon. Tekes-rahoitteinen Nordic Fit Mama on Hyvinvointistudio Lupauksen perustajan ja raskausliikuntaan erikoistuneen personal trainerin Riina Laaksosen kehittämä äitien verkkovalmennuskonsepti. Suomessa äitejä on valmennettu verkossa kaksi vuotta ja vuonna 2018 Nordic Fit Mama suuntaa kansainvälisille markkinoille.

Kana lehahtaa Barkerille

Henna-Maria Hanhineva (vas.) ja Riikka Kosola.

Tanssitaiteilija Riikka Kosolan ja muusikko Lauri Schrekin La Poule avaa Barker-teatterin vuoden 19.–23. tammikuuta. Osaksi vakavassa ja osin klovnimaisessa esityksessä yhdistyvät rituaalimaisuus ja vahva kehollisuus.

Kaupunki
Urheilu

Rasmus Tirronen jatkaa Tepsissä

Rasmus Tirronen.

TPS käyttää optionsa maalivahti Rasmus Tirrosen kanssa. 27-vuotias espoolaisvahti nähdään myös ensi kaudella mustavalkoisessa paidassa.

Mäkinen tähyää taas ratakuormureiden EM-sarjaan

Mika Mäkinen ajoi edellisen kerran ratakuorma-autojen EM-sarjaa vuonna 2013. Tuolloin hän sijoittui yhteispisteissä kahdeksanneksi.

Auralainen Mika Mäkinen tähtää kaudeksi 2018 ratakuorma-autojen kuninkuusluokkaan eli ratakuorma-autojen EM-sarjaan. Mäkinen nähdään kuluvan vuoden aikana varmuudella osassa EM-sarjan osakilpailuja, mutta koko sarjan kiertäminen on vielä auki.

Jälkipeli: Juuso Wahlsten antoi hyvät elämäneväät pojilleen

Wahlstenin kiekkomiehet on saatu samaan kuvaan. Sami (vas.) ja Jali saapuivat Suomeen ulkomailta juhlistamaan isä-Juuson 80-vuotissynttäreitä. Turun Palloseura järjesti Juhani Wahlstenille ikimuistoiset syntymäpäiväjuhlat Turkuhallissa.

Visionääri, ajattelija, uudistaja, kouluttaja, opettaja, jääkiekkoleijona…lista on pitkä. Viime lauantaina 80 vuotta täyttänyttä kiekkolegenda Juhani Wahlstenia on tituleerattu lukemattomin ilmaisuin. Yksi lause tiivistää turkulaisen kiekkolegendan elämän: Jos jääkiekkoa ei olisi keksitty, " Juuso " olisi sen keksinyt.

Täysosuma
Ei ole kesäeinehiä!
Ei ole kesäeinehiä!
Nyt äkkiä se selfie ennen kuin mä sulan!
Nyt äkkiä se selfie ennen kuin mä sulan!
Hän on varjoaankin nopeampi.
Hän on varjoaankin nopeampi.
Nyt näitä saa jo esipakastettuina.
Nyt näitä saa jo esipakastettuina.
Ei se talvi nyt sitten vielä tullutkaan.
Ei se talvi nyt sitten vielä tullutkaan.
Miten niin en voi nukkua sun sängyssä?
Miten niin en voi nukkua sun sängyssä?
"Syksyt vietän piilopirtissä metsän rauhassa."
"Syksyt vietän piilopirtissä metsän rauhassa."
Sydämellistä pottua vaan sullekin!
Sydämellistä pottua vaan sullekin!
Et varmana ehdi ottaa kuvaa.
Et varmana ehdi ottaa kuvaa.
Mäkipyöräilyn rinnalle on vissiin keksitty jokipyöräily.
Mäkipyöräilyn rinnalle on vissiin keksitty jokipyöräily.