Kökar on saariryhmä Ahvenanmaan ulkosaaristossa, ja sinne on saapunut strategisen sijainnin myötä tärkeän ja vilkkaan meriväylän varrella eri aikakausina ihmisiä hylkeenpyytäjistä munkkeihin. Hamnön saari Kökarissa oli keskiajalla tärkeä henkinen ja kulttuurillinen keskus. Fransiskaaniveljekset perustivat luostarinsa Conuentu Tiokkarlensiksen noin 1450-luvulla. Tämä Ahvenanmaan ainoa luostari toimi runsaat puoli vuosisataa.

– Kökar oli erityisen tärkeä keskiajalla, raakapurjealusten aikaan, koska tuolloin ei vielä juuri kyetty luovimaan vastatuuleen. Siksi tarvittiin välietappeja, joissa saattoi odottaa tuulen kääntymistä sopivaksi, kertoo kulttuurihistoriaan erikoistunut tiedetoimittaja Aaro Söderlund Nauvosta.

Nyt tuosta kauppamerenkulkijoiden ja kalastajien suosimasta, keskeisesti Ruotsin ja Venäjän, ja Gotlannin ja Pohjanlahden merireittien risteyksessä sijainneesta luostarista on jäljellä enää rauniot.

– Itämerelle tulivat jo viikinkikauden alussa 800-luvulla benediktiläismunkit, sen jälkeen kun Frankkien valtakunta ulottui lyhyen aikaa Itämerelle asti. Saaristo oli tärkeä meriväylä, ja sitä kautta länsimainen sivistys on saapunut Suomeen. Keskiajalla Suomeen asettuivat katoliset dominikaani- ja fransiskaanisääntökunnat, kun sistersiläiset sen sijaan tyytyivät toimimaan Uudellamaalla Virosta käsin, Söderlund sanoo.

Vaikka Kökarin luostarista on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1472, on munkkien uskottu tulleen saarelle ainakin jo 1300-luvulla. Fransiskaanit ovat Franciscus Assisilaisen (1182–1226) vuonna 1209 perustama ja vuonna 1223 vahvistettu kerjäläisveljestö, joka perustettiin hänen seuraajakuntansa räjähdysmäisen kasvun myötä. Fransiskaanien ihanteina olivat muun muassa nöyryys, köyhä elämä sekä yhteys luontoon. Lähetystyöstä tuli tärkeä osa Fransiskaanien toimintaa.

– Fransiskaaneja kiinnosti selvästi Pohjola, ehkä erityisesti sen jokiin nousevat kalat, joita katoliset söivät paaston aikana. Vain kymmenen vuoden päästä siitä, kun veljeskunta oli vahvistettu Italiassa, Gotlannin saaren kauppatasavaltaan, saksalaiskaupunki Visbyhyn perustettiin Pohjolan ensimmäinen fransiskaaniluostari vuonna 1233, kertoo Söderlund.

Fransiskaanit elivät osittain perinnöillä, mutta myös almuilla, joten heidän luostariensa paikat valikoituivat tyypillisesti vilkkaisiin asutus- ja kauppakeskuksiin. Hamnön saari poikkesi täysin tällaisesta sijainnista, mutta oli varmasti toisaalta ihanteellinen luontoa ihaileville fransiskaaniveljeksille, jotka uskoivat kommunikointiin lintujen ja muiden eläinten kanssa.

Suomessa oli keskiajalla Kökarin lisäksi fransiskaanikonventit myös Raumalla ja Viipurissa. Söderlund kertoo Kökariin saapuneiden fransiskaaniveljesten ja kauppamerenkulkijoiden olleen hyvin todennäköisesti kotoisin etelämpää Euroopasta, mikä yhä näkyy alueen saarelaisten kiharissa hiuksissa, ruskeissa silmissä ja ei-suomalaisissa kasvojen piirteissä.

Fransiskaaniluostarin raunioiden lisäksi kilometrin pituiselta Hamnön saarelta löytyy muitakin jäännöksiä keskiajalta kuten merenkulkijoiden kappeli ja kaksi satamaa. Luostari sortui Kustaa Vaasan uskonpuhdistukseen 1500-luvun alkupuolella. Sen kivistä rakennettiin samalle paikalle 1784 uusi kirkko.

Marianne Rovio