Auran maaseudulla sijaitsi viime vuosisadan vaihteessa Kuuskosken kartano. Sen vieressä on rakennus, joka tunnetaan nykyään Koskipirttinä. Koskipirtissä ja sen viereisessä museorakennuksessa on esillä ekonomi ja kirjailija Lauri Jäntin elämänsä aikana keräämä kokoelma talonpoikaisesineitä. Lauri Jäntti oli koko elämänsä ajan kiinnostunut talonpoikaiskulttuurista.

– Hän näki maaseudun tavattoman kauneuden, sanoo Jäntin tytär, Koskipirtin nykyinen hoitaja Marjukka af Heurlin.

Jäntti hankki tavaroita antiikkiliikkeistä ja romukaupoista, ja keräsi elämänsä aikana yhteensä yli kolmetuhatta esinettä. Esineillä on sisustettu Koskipirtti talonpoikaiseen asuun ja tehty museotaloon pysyvä näyttely. Näyttelyssä on erilaisia teemahuoneita, esimerkiksi posliinihuone, sota-ajan huone, ja 1960-luvun tyyliin sisustettu huone.

Koskipirtti ja museotalo toimivat ennen Kuuskosken kartanon väentupana ja meijerinä. 1930-luvulla helsinkiläinen Lauri Jäntti meni naimisiin Kuuskosken kartanon tyttären Maija-Leena Kuuskosken kanssa. Väentupa ja meijeri aiottiin hävittää, mutta Maija-Leena eli Leena Jäntti lunasti ne veljeltään vuonna 1963. Rakennukset olivat päässeet pahasti rapistumaan.

– Koskipirttiä oli käytetty jopa kanalana, ennen kuin Jäntit ostivat sen, af Heurlin kertoo.

Meijeritalossa oli kartanon meijerin jälkeen toiminut Auran osuusmeijeri. Ennen Jänttien omistukseen päätymistään sitä oli myös käytetty hammaslääkärin vastaanottona ja neuvostoliittolaisten sotavankien säilytyspaikkana.

Jäntit aloittivat rakennusten entisöinnin, joka kesti neljä vuotta.

– Se oli suuri ponnistus, sanoo af Heurlin.

Koskipirtti oli Lauri Jäntille otollinen paikka sijoittaa kokoelmansa. Museon lisäksi Koskipirtti toimi aluksi kesäkahvilana. Jäntit asuivat Helsingissä, mutta pitivät silti Koskipirtistä huolta itse. Nykyisin rakennukset omistaa Koskipirtin museosäätiö. Niiden toiminnasta ja kunnossapidosta vastaa af Heurlin.

Koskipirtissä on tänä kesänä esillä myös kuvataiteilija Anu TuomenSärkyvää-näyttely. Anu Tuomi on kotoisin Aurasta ja hän on tehnyt kuvataidetta 1970-luvulta asti. Näyttely koostuu lasi- ja posliiniastioista, joista osa on rikki ja koristeltu maalauksin. Tuomi kertoo näyttelyn ajatuksena olevan se, että astiat ovat kuin ihmissuhteet. Ne voivat kestää koko elämän tai mennä rikki jopa ilman näkyvää syytä. Koskipirtissä on ollut myös muina kesinä erilaisia näyttelyitä.

Koskipirttiin voi mennä tutustumaan yksin tai tilata opastuksen ryhmälle. Pääsylipun hintaan kuuluu kahvi ja leivonnainen. Tilan voi myös varata omia juhliaan varten.

af Heurlinin mukaan Koskipirtti ei nykypäivänä saa ansaitsemaansa huomiota.

– Edes kaikki auralaiset eivät tiedä sen olemassaolosta, hän harmittelee.

Elli Kummala