Ystäväni totesi, ettei ikinä enää aio ottaa itselleen koiraa. Syynä on se, että koira vanhenee niin paljon nopeammin kuin ihminen. Hän ei kestä sitä luopumista.

Olen kuullut monen muunkin sanovan samaa tästä aiheesta. Koiran ja ihmisen välille kun voi muodostua todella merkityksellinen suhde. Kaiken kukkuraksi sen ”omaisena” pitää tehdä päätös eutanasiasta, mikä on vaikeinta koiran omistamisessa.

Koiraa hankkiessa pitää opetella tiedostamaan realiteetit. Koira ei elä ikuisuuksia. On osattava päästää irti, kun on aika. Koiraa hankkiessa on tiedostettava, että tulossa on ehkä monien vuosien hyvät yhteiset hetket, mutta ne loppuvat aikanaan. Hevonenkin voi usein elää koiraa vanhemmaksi. Tosin hevosia lopetetaan helpostikin, kun niistä ei enää ole ravureiksi tai ratsuiksi. Eivätkä ne saa aina viettää ansaittuja eläkepäiviään.

Oma koirani on nyt 15-vuotias. Tärkeän päätöksen teon aika on nyt varmasti lähellä. Vielä viime syksynä koirani leikki ja juoksi kuin pentu, eikä kukaan uskonut sitä 14-vuotiaaksi. Kesän jälkeen vanheneminen on alkanut näkyä, mutta ruokahalua onneksi riittää liiankin hyvin. Pitää valmistautua 15 vuotta kestäneen karvakaverisuhteen menettämiseen. Surullista se on, vaikka kuinka siihen valmistautuu ennakkoon.

Rakkaus eläintä kohtaan merkitsee myös sitä, että ei anna sen kärsiä. Kun tulee se aika, että eläin ei enää nauti elämästään ollenkaan, on pakko omistajana tiedostaa se. Asialle voi sokeutua, koska koira ei näytä kipua aina helposti tai tunnistettavasti. Se siinä vaikeinta onkin. Tuntuu vaikealta vanhan koiran kohdalla tietää, haluaako se elää vai kuolla? Onneksi eläinlääkärit myös ovat suuri apu tämän asian tiedostamisessa.

Oman koirani löysin espanjalaisesta metsästä hylättynä aivan pienenä pentuna. Se makasi metsässä märän pyyhkeen päällä kahden muun pennun kanssa. Niille etsittiin hyvät kodit. Koiran kanssa saat jatkuvasti tehdä päätöksiä sen elämästä: pentuna luovuttamisesta uuteen kotiin ja myöhemmin koiran lopettamiseen asti.

Marianne Rovio