Aamuset täyttää tammikuussa 40 vuotta. Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1981 täysin erilaisessa maailmassa. Silloin edessä olivat printin kultavuodet. Nyt ne ovat jo takana.

Printin, painetun lehden, aika, ei ole vielä ohi. Suistumista alas mediajyrkänteeltä on ennustettu jo vuosikausia, mutta arviot ovat olleet yhtä tarkkoja kuin maailmanlopun ennustukset. Loppu tulee, mutta kukaan ei tiedä milloin.

Levikit tai lukijoiden määrät eivät kuitenkaan enää kasva. Printti on säilyttänyt asemansa, sillä ne, jotka ovat tottuneet paperilta lukemaan juttuja, eivät tavasta hevin luovu. Uudet sukupolvet omaksuvat jo toisenlaisia tapoja ja alustoja.

Maailma on muuttunut erityisen rajusti viimeisen vuoden ja jopa viimeisen viikon aikana. Korona-aikana on ollut tärkeää, että tarjolla on luotettavaa tietoa. Perinteiset tiedotusvälineet, kaupunkilehdet siinä mukana, ovat pyrkineet juuri tähän, faktojen esiintuomiseen. Korona on kuitenkin heikentänyt median taloudellisia toimintaedellytyksiä myös Suomessa.

Viimeisen viikon tapahtumat ovat pelottava esimerkki siitä, että maailmankuva ei enää perustu faktoille ja siitä, että todellisuus näyttäytyy täysin erilaisena yhteiskunnan eri ryhmille. Lynkkausporukan ryntäys kongressiin, USA:n demokratian pyhimpään, on järkyttänyt maailmaa. Rynnäkkö on pitkään jatkuneen kehityksen päätepiste. Yksi osa kehitystä sitä on se, että USA:ssa ei ole enää pitkään aikaan ollut yhteisymmärrystä todellisuuden luonteesta. Se johtuu mediakentän lokeroitumisesta ja kuplautumisesta. Media on kuin market, josta voi hakea mieleistään näkemystä ja kuvausta tapahtumista.

Samaan aikaan poliitikkojen arsenaalissa valehtelu, demagogia ja kyynisyys ovat saaneet yliotteen. Lopputuloksena on ollut totaalinen kahtiajako ja väkivalta.

Tämä on varoittava esimerkki. Demokratia ei kykene toimimaan ilman vapaata mediaa, joka perustaa toimintansa faktoille. Eri mieltä saa olla, myös kriittinen, mutta toisten demonisoinnille ei pidä olla sijaa.

Lasse Virtanen