Väsymys iskee kellon tarkasti neljältä päivällä. Päässä liikkuvat ajatukset seilaavat lähinnä korvapuustin, nokosten ja jaffakeksien välillä. Aiemmin mukavalta ja piristävältä tuntunut urheiluharrastus tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä, ja sinne selviytyminen lähinnä Oulangan kansallispuistossa kiertelevältä Karhunkierrokselta.

Päädyn naputtelemaan Googlen hakuun kysymyksen ”kuinka selvitä pimeydestä” ja näytölle pompsahtaa jos jonkinmoista artikkelia, listaa ja vinkkiä. Kirkasvalolampusta sarastusvaloon, urheilusta uuden harrastuksen aloittamiseen ja oikeanlaiseen asenteeseen. Iltalehden kyselyssä jotkut olivat löytäneet jopa pimeyden positiivisia puolia. Kuten, että kodin pölyisyys ei näy hämärässä, muutamaa suklaasta tullutta kiloa ei huomaa villapaitojen ja takkien alta ja se, että saa luvan kanssa maata sohvalla.

Sitten, marraskuun ensimmäisenä päivänä. Laahustin kotiin illan pimeydessä ja jossain ikkunassa syttyivät kirkkaat valot. Joulukuuseen. Pysähdyin kannoilleni. Ja kun ensimmäiseksi iskeneeltä järkytykseltäni ehdin, mietin, että miksi ei? Universumin vinkki lienee on se, että ei kannata taistella pimeyttä vastaan. Paitsi jouluvaloilla.

Ehkäpä pimeydestä voi hetken myös nauttia. Päivittää kaapit talveen. Ladata ne täyteen kynttilöitä, teetä, glögiä, pipareita, juustoja ja taateleita. Leipoa ensimmäiset joulutortut. Ripustaa jouluvalot, kranssi tai vaikkapa kasata se kuusi kirkkaine valoineen. Hankkia joulukalenteri; puurokalenteri, teekalenteri, suklaakalenteri, kosmetiikkakalenteri, partiolaisten kalenteri tai mikä sitten onkin mieleinen. Hiippailla iltaisin kylpytakissa ja tohveleissa. Keittää aamulla riisipuuroa ja kuorruttaa se sokerilla ja kanelilla. Ladata akkuja ja joulumieltä pikkuhiljaa.

Jos joulutus ei vielä innosta, palataanpa vielä niihin löytyneisiin vinkkeihin. Vuoden pimeimpänä aikana on hyvä pitää mielessä, että tämäkin on vain vaihe. Talvesta voittajana selviävät kuulemma ne, jotka osaavat ajatella pimeyden olevan vain hetkellistä. Mutta etenkin ne, jotka hankkivat itselleen kunnollisen kirkasvalolampun.

Henriikka Fingerborg