Tämä tarina on tosi. Tapahtumapaikkana autokorjaamon drive-in-palvelupiste pääkaupunkiseudulla. Henkilöt ovat keski-ikäinen naisasiakas ja nuorehko miesoletettu autokorjaamoalan ammattilainen.

– Hei! Autosta hajosi yllättäen akku ja tarvittaisiin uusi. Tiepalvelun avustuksella pääsin tänne ja pitäisi vielä Turkuun ajaa.

– Ääh, en ole syönyt tänään lounasta.

– Siis tarkoitatko, ettei akun vaihto onnistu nyt?

– No kun mulla on hirveä nälkä.

– Ymmärrän, mutta mitä jos kävisit syömässä ja sen jälkeen vaihtaisit akun? Tässä on nyt pulatilanne. Mikään muu korjaamo ei ole auki.

– En mä kyl oikein akkua tänään. Voiskohan Tero vaihtaa?

– Kukas tämä Tero on ja mistä hänet löytää?

– Se on töissä tuolla meidän myymälässä, käy siltä kysymässä.

Tovin epätoivoisen ja täysin tuntemattoman Teron etsinnän jälkeen käy ilmi, ettei Terokaan voi akkua vaihtaa. Ei kuulu hänen työtehtäviinsä tänään. On palattava nälkäkuolemaa tekevän korjaajan pakeille.

– Olisiko nyt mitenkään mahdollista, että vaihtaisit akun syötyäsi? Auto ei käynnisty, enkä tämän takia haluaisi hinausta Turkuun tilata.

– Kai se sit pakko on. Mut käy ensin ostamassa akku.

– En ymmärrä akuista mitään, millaisen akun ostan?

– No kai sulla on valokuva?

– Valokuva akusta? Ei ole koskaan tullut mieleenkään valokuvata akkua.

– No ota valokuva ja mene ostamaan.

– Akkujahan on varmaan aika monta vaihtoehtoa, millainen olisi paras tähän autoon?

– No ainakin toimiva.

– Hauskaa, näin varmasti… Mutta teillä myynnissä olevilla malleilla ei siis ole mitään muuta eroa kuin hinta?

– Ei mitään.

– Siis ei mitään eroa ominaisuuksissa, oikeasti? On aivan sama, ostanko halvimman vai kalleimman?

– Niin.

– Kuulostaa käsittämättömältä, mutta sitähän tämä kaikki muutenkin on. Kiitos!

Hannele Sivonen