Riina Tiainen

Valokuvateoksessa Katutura, Namibia nähdään aikuisia ja lapsia hyppäämässä korkealle ilmaan. Vaatteet hulmuavat ilmalennon aikana. Kaikkia naurattaa. Lapset ovat namibialaisia, aikuiset taas Turussa asuvat taiteilija Markku Laakso ja Annika Dahlsten. He ovat pukeutuneet saamenpukuihin - vai ovatko sittenkään?

Saamenpukuja eli gákteja on monenlaisia, eri alueilla omansa. Puku on vahva identiteetin symboli. Kuvan puvut muistuttavat Enontekiön pukuja, mutta esimerkiksi naisen puvusta puuttuu hartiahuivi, puvun kangas on aivan liian kirjava ja miehen takin kangas näyttää yllättävän ohuelta.

Teos liittyy taiteilijoiden Jump in diorama -projektiin, jossa he matkustivat Namibiaan asettaakseen itsensä vieraaseen ympäristöön. Matkaa varten teetettiin puvut namibialaisella ompelijalla. Taiteilijat viittaavat 1900-luvun alkupuolen tapahtumiin, joissa saamelaisia, joukossa Laakson esivanhemmat, matkasi Euroopan eläintarhoihin ”antropologis-eläintieteellisiin näyttelyihin”. Niissä eksoottisena pidetyt ihmiset asettuivat esittämään arkiaskareitaan varta vasten teetetyissä näköispuvuissa. Namibia on kipeän osuva valinta taideprojektin paikaksi mm. siksi, että Suomi havitteli 1920-luvulla Ambomaata siirtomaakseen.

Projektissaan taiteilijat halusivat toiseuttaa itsensä. Miltä tuntuu olla muukalainen, hypätä tuntemattomaan? Teos houkuttaa pohtimaan autenttisuutta, identiteettiä ja sitä, kuka sen saa määritellä. Identiteetin määrittelyn tulisi olla jokaisen ihmisoikeus, jota ei tehdä ulkopuolelta.