Sibelius-museon konserttisarjassa on keskiviikkona 13. huhtikuuta kello 19 vuorossa sonaatintäyteinen ilta veljesten Esa Moilasen ja Matti Moilasen esittäessä sello-piano-duojen klassikkoteoksia.

Pianisti Esa Moilanen sekä sellisti Matti Moilanen ovat tehneet monipuoliset urat konserttien, soitonopetuksen ja teatterituotantojen parissa. Molemmat työskentelevät tällä hetkellä Turun konservatoriossa ja musiikkiopistossa pianonsoiton ja sellonsoiton lehtoreina, Esa Moilanen myös kamarimusiikin ohjaajana ammatillisessa koulutuksessa.

Sibelius-museon yleisölle Moilaset ovat tuttuja, sillä veljekset ovat vuosien saatossa ehtineet esiintyä museossa useaan otteeseen. Matti Moilanen kertoo keskiviikon ohjelman koostuvan kahdesta klassikkoteoksesta:

– Viime vuosina olemme paneutuneet sello-piano-duojen keskeisimpään ohjelmistoon. Konserttiemme ohjelman ovat muodostaneet jokin Ludwig van Beethovenin (1770–1827) viidestä sello-piano-sonaatista ja jokin romantiikan ajan sonaatti. Keskiviikkona on vuorossa Beethovenin Viides sonaatti D-duuri ja César Franckin (1822–1890) Sonaatti A-duuri, joka alun perin on sävelletty viululle, mutta se kuuluu myös keskeiseen sello-piano-duojen ohjelmistoon.

– Beethovenin viides sonaatti alkaa riemukkaalla osalla, jonka aiheiden nopea vuorottelu ja peräkkäisyys synnyttävät leikillisyyttä. Tämän sonaatin erityispiirre on varsin laaja hidas osa, joka on Beethovenin sello-piano-sonaattien pisin ja tunnelmaltaan syvällisen pohdiskelevaa hiljaista musiikkia. Teos päättyy fuugaan, jonka rakenne on kiinteä ja voimakas, ja teema esiintyy siinä myös peilikuvana. Aikansa tyylikeinoilla on vaikea kuvitella suurempaa kontrastia mietteliään hitaan osan ja finaalin välillä. Näin Beethoven aiheuttaa ihmettelyä ja hämmennystä vuosisatojenkin jälkeen.

Franckin sonaatti A-duurissa on yksi säveltäjänsä tunnetuimpia teoksia. Moilasen mukaan se haastaa soittajansa teknisellä vaativuudellaan ja soinnin väreillään. Ensimmäinen osa on herkkä ja suloinen toisen osan ollessa täysi vastakohta – sävelet ryöppyävät ja musiikki kuohuu hurjana löytäen välillä myös hetkellisiä suvantoja.

Moilanen pitää Beethovenin ja Franckin sonaattien esittämistä hienona kokemuksena:

– Näiden teosten kohdalla kamarimusiikillisuus, musiikillinen rikkaus ja ilmaisuvoima ovat huipussaan ja vievät soittajan ja toivottavasti myös kuulijan irti tavanomaisesta, arjen yläpuolelle.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)