Taas on se aika vuodesta, jolloin viherpeukalot upottavat sormensa multaan. Myös me muut, me joiden peukalot eivät viherrä, saatamme tuntea rinnassamme yllättävän itsevarmuuden puuskan.

Keräsin tähän muutaman varman vinkin, joiden avulla puutarhaa ei saa kukoistamaan. Olen testannut niistä jokaisen. Todella monta kertaa.

1. Kastele liian vähän.

Eräänä keväänä ihastuin valtavaan terassihortensiaan. Kastelin sitä omasta mielestäni aika runsaasti, mutta siitä huolimatta sen ihanat vaaleanpunaiset kukat kuihtuivat. Valittelin asiaa äidilleni, joka on todellinen kasvikuiskaaja – en ymmärrä, miksen ole perinyt sitä ominaisuutta häneltä yhtään. Äiti kertoi hortensioiden olevan suurjuomareita ja kehotti antamaan kukalle entistä reilummin vettä. Näin tein, ja muutaman päivän kuluttua kasvi elpyi.

2. Kastele liikaa.

Terassihortensiasaaga ei kuitenkaan päättynyt siihen. Kun olin pelastanut kasvin kuihtumiselta, aloin kastella sitä ilmeisesti liian runsaasti, sillä hieman myöhemmin se kuoli lopullisesti.

3. Älä tee mitään.

Ei riitä, että kukkia säännöllisesti kastelee juuri oikean määrän. On myös tiedettävä, viihtyykö kasvi auringossa, varjossa vai puolivarjossa, happamassa vai emäksisessä maassa, kestääkö se yöpakkasta vai onko kylmänarka ja niin edelleen. Kukat on osattava sijoittaa juuri oikein planeettojen asentoihin nähden ja niiden herkkiä sielua on osattava tulkita.

Joistain lajeista on myös nypittävä kuihtuneet kukinnot pois. Miksi sain tietää tämän vasta sen jälkeen, kun olin maksanut itseni kipeäksi valtavasta petunia-amppelista ja sitten seurannut sen kituliaan kuoleman?

4. Älä edes yritä.

Kyllästyin kesäkukkiin ja päätin panostaa monivuotisiin perennoihin. Halusin siirtää kukkapenkissäni levinneitä kuunliljoja uuteen istutusalueeseen. Googlasin ohjeet juuripaakun jakamisesta ja tein mielikuvaharjoittelun siitä, miten onnistuisin tehtävässä. Ikävä kyllä juuripaakku osoittautui täysin mahdottomaksi halkaista siististi. Päädyin mäiskimään kuunliljoja kuokalla kaikilla voimillani. Paiskasin juurisilput uuteen kukkapenkkiin ja heitin multaa päälle. Päätin luovuttaa.

Muutama viikko sitten viime kesänä teurastetuista kuunliljoista alkoi nousta maan pinnalle heleän vihreitä lehtiä. Mietin: ”Osaisinko sittenkin pitää hengissä ne ihanat ruusuleinikit, jotka hiljattain näin puutarhamyymälässä…?”

Maria Helstola