Pyhän Henrikin Ekumeenisen Taidekappelin toiminnanjohtaja Aira Kuvaja on tottunut siihen, että hänen nimensä sekoitetaan, vaikka Aira on ollut almanakassa jo 1920-luvulta ja ennen itsenäisyyttä Kansanvalistusseuran kalenterissa.

– Airiin ja Arjaan nimeni on aika usein sekoitettu. Jos jossain on ollut tilanne, että nimeni on pitänyt jäädä mieleen, olen sanonut, että Aira Samulinista muistatte. Siten se on jäänyt ihmisten mieleen, Kuvaja naurahtaa.

Samulin oli Kuvajan syntyessä 1960-luvun puolivälissä jo tunnettu kasvo, mutta muutoin Aira-nimi oli suhteellisen harvinainen. Aira ei koskaan ole ollut erityisen suosittu, mutta suosionsa huipulla se oli 1920-luvulla. 1929 noin 250 lasta sai kutsumanimekseen Airan. 1940-luvulla runsas sata suomalaista vuosittain sai kutsumanimekseen Airan, mutta vähitellen nimen suosio laski. Kun Kuvaja 1966 syntyi, kutsumanimekseen Airan sai noin kymmenen lasta. Voi siis hyvinkin olla, että Aira on yksi niistä vanhoista nimistä, joiden suosio lähtee jälleen nousuun seuraavan parinkymmenen vuoden aikana.

– Jostain vanhemmilleni tuli halu antaa harvinainen nimi. Se ei ollut mitenkään suvussa kulkenut nimi. Myös Miira-pikkusiskollani on harvinainen nimi, Kuvaja kertoo.

Kuvaja kuvailee suhdettaan nimeensä neutraaliksi. Häntä ei ole häirinnyt harvinainen nimi suuntaan tai toiseen. Aira on myös nimi, jolla häntä on aina kutsuttu. Hänelle ei ole muodostunut lempinimiä.

Sen sijaan hänen toinen nimensä on aiheuttanut joskus pientä harmittelua.

– Toinen nimeni on Marketta. Siitä tiedän sen, että vanhempani olivat pohtineet toiseksi nimekseni myös Marjaa. Se olisi minusta ollut kivampi nimi kuin Marketta.

Joulukuun alkupäiviin osuvaa nimipäiväänsä Kuvajalla ei ole ollut tapana juhlia.

– Lapsuudessa sitä vietettiin jotenkin pienimuotoisesti. Äitini muistaa nimipäiväni ja onnittelee edelleen, mutta muuten en ole nimipäivää aikuisiällä viettänyt.

Airan nimipäivä on 4. joulukuuta.

Heikki Möttönen