”Stella Leppikorpi teki lahjakkuudellaan ja asenteellaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hän tekee mielestäni Kuplassa parhaan elokuvadebyytin sitten Kati Outisen”.

Kehuminen toki kuuluu kuvioon elokuvien pressimateriaaleissa, mutta ihan vastaavanlaisiin kommentteihin harvemmin törmää. Kun kyseinen sitaatti on vieläpä Tommi Korpelan tasoisen näyttelijän suusta ja kohdistuu Kuplan kuvausten aikana 15-vuotiaan nuoren työhön, on sen pakko tuntua hyvältä.

Eikä Korpela ole ainoa, joka Leppikorpea on ehtinyt kehua. Ylistystä on kuultu myös Kuplan ohjanneen Aleksi Salmenperän sekä muiden näyttelijäkollegoiden suusta.

– Tuollaiset kehut tuntuu ihan käsittämättömiltä. En ole oikein osannut lukea niitä, että ovatko ne nyt ihan tosissaan. Hyvältähän se tuntuu ja antaa itseluottamusta. Jos vaikka päätyisin enemmänkin näyttelemään, ihan ammatiksikin asti, Leppikorpi sanoo.

Kuplassa Leppikorpi näyttelee Eveliinaa, joka omien teini-iän kasvukipujensa lisäksi päättää alkaa paikata vanhempiensa rakoilevaa avioliittoa.

– Eveliina oli tosi kiva hahmo näytellä. Hänellä oli samanlaisia teini-ikään kuuluvia asioita, mitä itsekin olen kokenut. Olen myös ainoa lapsi, kuten Eveliinakin. Mutta Eveliinassa on ahdistusta ja hän ui välillä aika syvissä vesissä. Itse en ole ollut yhtä angstinen teini, Leppikorpi nauraa.

Aiemmin 17-vuotias Leppikorpi on ehtinyt näytellä muun muassa Supermarsu-elokuvassa sekä Syke-sarjassa. Myös Kuplassa hänen piti alkujaan näytellä pienemmässä roolissa, mutta rooli vaihtui päärooliin vain viikkoa ennen kuvausta, kun päärooliin kaavailtu Eedit Patrakka loukkaantui kuvausten alla ja hän puolestaan siirtyi sivurooliin.

– Aleksi soitti yllättäen yksi ilta ja kertoi, mikä tilanne on. Varmaan siinä tuli vähän onnenkyyneleitäkin. Päärooli valkokankaalla on ollut yksi salainen unelmani pitkään. Vähän jännitti, miten koulun ja näyttelyn saa yhdistettyä, mutta sekin onnistui etäkouluaikana lopulta hyvin, Leppikorpi toteaa.

Tällä hetkellä Leppikorpi on vaihto-opiskelijana Ranskassa. Kuplassa saatujen positiivisten kokemusten jälkeen ajatus näyttelemisestä ammattina on alkanut kiehtoa vahvasti.

– Kuvauspäivät ovat olleet elämäni parhaita päiviä. Näytteleminen tuntuu tosi omalta ja ihanalta, ei työltä ollenkaan. Olen miettinyt, että jos tämä tuntuu näin kivalta, niin miksen koittaisi tehdä siitä ammattia, vaikka olenkin toistaiseksi vähän vähätellyt asiaa mielessäni, ettei tätä nyt ammatiksi kuitenkaan.

– Tosin kyllä sitä vähän myös mietttii, että mitä sitten jos taidealalla ei olekaan joku päivä töitä. Kyllä se pelottaa, kun pitäisi kuitenkin elättää sitten itseään ja mahdollista perhettään, Leppikorpi miettii.

Ilkka Lappi