Pääkirjoitus: Kaavoituksen uskottavuus koetuksella
Pukkilan asemakaava tuli voimaan vuonna 2020. Alueelle on tulossa noin 2 500 asukasta. Vanha kaakelitehdas sai kaavassa suojelumerkinnän. Tehtaan piti jäädä seudun keskuspaikaksi ja muistoksi teollisesta historiasta. Se piti muuttaa yhteisökäyttöön.
Suunnitelma ei toteudu. Kaakelitehtaan kunto ja rakenne on sellainen, ettei siitä kunnostamallakaan saada toimivaa tilaa jatkuvaan käyttöön. Suojelumerkintä poistetaan. Tontille suunnitellaan nyt rakennusta, johon sijoittuisi palveluja, ei asumista. Ei tullut takkia, tuli liivit. Taloja nousee alkuperäissuunnitelmaa enemmän eikä tehdas jää maamerkiksi.
Mikä muuttui matkan varrella? Tehtaan kuntoa alettiin tutkia vasta, kun kaava oli jo vahva ja rakentaminen käynnistynyt. Uusia asukkaita alkaa muuttaa alueelle ensi kesäkuussa. Miksei tehtaan kuntoa tutkittu jo kaavaa tehtäessä? Turun museokeskus arvioi vuonna 2015, että rakennus on hyväkuntoinen, eivätkä kaavoittaja tai maanomistaja sitä kyseenalaistaneet. Rakennus on sen jälkeen ollut kylmillään. Korroosio syö teräsrakenteita.
Suojelumerkinnän antaminen kaavassa ja sen poistaminen rakentamisen käynnistyttyä herättää aina epäilyksiä. Kyse ei ole siitä, että jotain luvatonta olisi tehty vaan siitä, että menettelytavan pitäisi olla niin läpinäkyvä, ettei epäilyksiä edes synny. Samanlainen tilanne on päällä sataman suunnassa Herttuankulmassa, jossa kiistellään kaarihallin suojelusta. Tämä syö kaavoituksen uskottavuutta.
Pelkkä suojelumerkinnän lätkäisy kaavaa laadittaessa ei riitä. Pitäisi myös miettiä kuka maksaa viulut. Kunta vastaa asemakaavalla tehdyn suojelun tukemisesta ja korvauksista, valtio rakennusperintölain perusteella suojeltujen rakennusten korvauksista.
Pukkilan alueen asemakaavanmuutoksella on kiire. Vanha tehdas haitta-aineineen pitäisi purkaa ennen kuin uudet asukkaat muuttavat koteihinsa, jotta ongelmilta vältyttäisiin. Aikaa on reilut puoli vuotta ja kaavamuutos on tulossa lautakuntakäsittelyyn vasta maaliskuussa. Kiire tulee. Taas.
Lasse Virtanen