Energian hinta on noussut merkittävästi viimeisen vuoden aikana, minkä on pelätty vaikuttavan yritysten toimintaan ja kannattavuuteen. Usealla toimialalla suorien energiakulujen suhteellinen merkitys liiketoiminnalle on pieni. Energiakulujen merkitys yrityksille vaihtelee paljon toimialojen välillä ja sisällä. Data voi auttaa paikantamaan energiakulujen nousulle herkimmät toimialat ja yritykset. Yritysten tilanne on pääosin hyvä; liikevaihto ja palkkasumma ovat kasvussa, ja monella toimialalla tuottajahinnat ovat nousseet kompensoiden kustannusten kasvua.

Energian hinta, ja sen seurauksena monen raaka-aineen hinta, on noussut merkittävästi viimeisen reilun vuoden aikana. Energiatuotteiden kotimaan perushintaindeksi on vuoden kolmannella vuosineljänneksellä ollut vuoden 2019 tasoon nähden 70–90 prosenttia korkeampi, ja nousu on tapahtunut käytännössä vasta loppuvuodesta 2021 alkaen.

– Hintojen nousu kiihtyi Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa, mutta jo viime vuonna alkaneen energian hinnannousun taustalla olivat osittain Venäjän vaikuttamispyrkimykset. Osan hinnannoususta voi selittää koronapandemian hiipumisen seurauksena lisääntynyt kulutus- ja investointikysyntä, arvioi apulaisprofessori Lassi Ahlvik.

Energiakulujen merkitys vaihtelee huomattavasti toimialoittain. Energiakuluiltaan suurimmat toimialat ovat logistiikka, kiinteistöala, paperiteollisuus, metallijalostus, kaupanala, kemianteollisuus ja rakentaminen. Useimmilla palvelualoilla, mutta myös monilla teollisuudenaloilla, energiakulut ovat pienet.

Energiakulujen merkitystä liiketoiminnalle mittaava energiakulujen suhde liikevaihtoon on suurin kiinteistöalalla, kaivostoiminnassa ja logistiikassa. Näillä toimialoilla energiakulujen suhde liikevaihtoon on noin 7–11 prosenttia. Useimmilla toimialoilla energiakulujen suhde liikevaihtoon on pieni.

Pääosa energiakuluista keskittyy pienelle joukolle yrityksiä. Vuoden 2019 tilinpäätöstietojen perusteella 117 yritystä, eli 0,04 prosenttia tilastoiduista yrityksistä, vastasi puolesta kaikkien yritysten energiakuluista. Näiden yritysten osuus tuotetusta arvonlisästä oli 12,3 prosenttia.

Myös toimialojen sisällä pieni osa yrityksistä vastaa suurimmasta osasta energiakuluista, ja näiden paljon energiaa käyttävien yritysten osuus toimialan energiakuluista on merkittävästi suurempi kuin niiden osuus toimialan arvonlisästä. Samoin energiakulujen merkitystä liiketoiminnalle mittaava energiakulujen suhde liikevaihtoon vaihtelee merkittävästi toimialojen sisällä.

– Toimialojen sisällä on paljon vaihtelua. Toisten yritysten liiketoimintaan energiakulujen kasvu vaikuttaa suhteessa enemmän kuin toisten. Laajat, toimialakohtaiset tuet eivät täten kovin hyvin kohdennu niitä eniten tarvitseville yrityksille, huomauttaa Ahlvik.

Yhteenlaskettu liikevaihto on lähes kaikilla toimialoilla kasvanut elo-lokakuussa yli 15 prosenttia verrattuna koronapandemiaa edeltäneen vuoden 2019 vastaavaan ajankohtaan. Samaan aikaan palkkasumma on useimmilla toimialoilla kasvanut 10–20 prosenttia.

Yritykset voivat sopeutua energian hinnannousuun tuotantorakennettaan tai panoskäyttöään muuttamalla, erityisesti tehostamalla tai vähentämällä energiaintensiivistä tuotantoaan. Yritykset voivat myös siirtää kasvaneita kustannuksistaan tuotteidensa hintaan, mikä kompensoi kustannusten kasvua. Monella toimialalla, etenkin paljon energiaa ja raaka-aineita käyttävässä teollisuudessa, tuottajahinnat ovat vuoden kolmannella vuosineljänneksellä nousseet useita kymmeniä prosentteja vuoden 2019 vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

– Liikevaihdon ja palkkasumman kasvun perusteella yritysten liiketoiminta on kehittynyt vahvasti energiakulujen noususta huolimatta. Tuottajahintojen voimakas nousu tarkoittaa, että yritykset ovat mahdollisesti merkittävissä määrin siirtäneet kohonneita kustannuksiaan tuotteidensa hintaan, minkä takia niiden kannattavuus ei ole välttämättä paljoakaan heikentynyt, toteaa apulaistutkija Max Toikka.

– Yleinen hyväksyntä yritysten kustannustuille voi olla heikko tilanteessa, jossa hintojen nousu kohdistuu kaikkiin kansalaisiin; etenkin kun muistissa ovat koronaepidemian aikana jaetut massiiviset yritystuet. Raportin havaintojen perusteella ei ole perusteita antaa yrityksille uusia kustannustukia, sillä yritysten tilanne on pääosin hyvä, summaa Toikka.

Datahuone on Valtion taloudellisen tutkimuksen (VATT) yhteydessä toimiva itsenäinen yksikkö, joka tekee yhteistyötä taloustieteen keskuksen Helsinki GSE:n ja Tilastokeskuksen kanssa. Raportin on tehnyt Helsinki GSE:n ja VATT:n yhteinen tutkijaryhmä, johon ovat kuuluneet Max Toikka, Lassi Ahlvik, Sara Alhola, Theo Brauberg, Henna Laasonen, Matti Liski, Olli Malinen, Mari Mattila, Oskari Nokso-Koivisto, Antti Valkonen ja Iivo Vehviläinen.