Vaikeasti muistisairaiden itsemääräämisoikeuden toteutuminen on muita asiakasryhmiä heikompaa iäkkäiden säännöllisissä palveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus osoittaa, että mitä vaikeampi kognitiivinen häiriö on, sitä epätodennäköisemmin asiakas osallistuu toimintakykynsä arviointiin tai asettaa tavoitteita hoidolleen.

Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa myös hoitotahto on harvinaisempi vaikeasti muistisairailla asiakkailla. Edunvalvojia puolestaan on nimetty kotihoidossa noin 18 prosentille ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessakin vain noin 25 prosentille muistisairaista asiakkaista.

Läheiset voivat auttaa hoitohenkilöstöä selvittämään asiakkaan toimintakykyä, tilannetta ja toiveita. Heidän osallistumisensa on kuitenkin harvinaista. Läheisiä osallistuu kotihoidossa noin 32 prosenttiin ja ympärivuorokautisessa palveluasumisessa vain noin 12 prosenttiin muistisairaiden toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinneista.

– Etenkin vaikeaa muistisairautta sairastavien iäkkäiden voi olla vaikeaa ilmaista toiveitaan ja ajatuksiaan. Siksi läheisten tukea tarvitaan muistisairaan osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden tukemisessa, muistuttaa THL:n johtava tutkija Mari Aaltonen.

Itsemääräämisoikeuden toteutumista heikentävät myös erilaiset rajoitustoimet, kuten sängyn laitojen tai tuolista nousemista estävän välineen käyttö. Rajoitustoimien käyttö on ympärivuorokautisessa palveluasumisessa sitä yleisempää, mitä vaikeampi muistisairaus asiakkaalla on. Rajoitustoimien käytön tulisi olla viimesijainen ja tarkoin perusteltu vaihtoehto, sillä se rajoittaa aina yksilön vapautta toimia ja elää.

Hoitotahto edistää itsemääräämisoikeuden toteutumista, ja sen voi tehdä kuka vain iästä riippumatta. Säännöllistä palvelua saavista muistisairaista vain noin 30 prosenttia on tehnyt hoitotahdon.

Hoitotahtoon kirjataan, millaisia henkilökohtaisia toiveita ja tavoitteita hoitohenkilöstön on kunnioitettava ja huomioitava asiakkaan palvelujen ja arjen suunnittelussa. Hoitotahto kannattaakin tehdä hyvissä ajoin, esimerkiksi ennen kuin palvelujen tarpeita tai muistiongelmia on vielä ilmennyt.

Hoitotahtoon kirjattuja tietoja on myös hyvä tarkistaa ja päivittää aika ajoin. Hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä kannattaa muistuttaa myös läheisiä.

Iäkkäiden määrän kasvaessa myös muistisairaiden määrä kasvaa ja muistisairaudet yleistyvät. Kysymykset muistisairaiden itsemääräämisoikeudesta todennäköisesti korostuvat entisestään etenkin iäkkäiden palveluissa.

– Tutkimuksen perusteella muistisairaiden itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteuttamiseksi tarvitaan toimintakäytäntöjen päivittämistä. Muistisairaan kohtaaminen on vuorovaikutusta, joka toteutuu esimerkiksi asiakkaan osallistuessa toimintakykynsä arviointiin. Läheisten osallistumista arviointiin on myös edistettävä nykyistä paremmin ja rajoitustoimia käytettävä mahdollisimman vähän, toteaa THL:n kehittämispäällikkö Rauha Heikkilä.

Itsemääräämisoikeuden tukeminen parantaa muistisairaiden hoitoa ja elämänlaatua. Iäkkäiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta edistäviä toimia tulisikin arvioida ja kehittää palveluja tuottavissa yksiköissä ja opetussuunnitelmissa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)