Helsingin yliopiston, THL:n ja Luonnonvarakeskuksen yhteisen Leg4Life-tutkimushankkeen julkaiseman uuden politiikkasuosituksen mukaan tulisi palkokasvien viljelyn mahdollisuuksia parantaa, niiden hyödyntämiselle luoda suosiolliset olosuhteet ja niiden osuutta ruokavaliossa lisätä.

Ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja elintapasairauksien yleistyminen haastavat nykyiset tapamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Ilmakehän typpeä ilmaiseksi sitovat palkokasvit, kuten herne, härkäpapu ja apila, ovat välttämätön osa tulevaisuuden kestävää ruokajärjestelmää. Kotimaisten palkokasvien käyttöä lisäämällä voidaan edistää samanaikaisesti ympäristön ja talouden kestävyyttä sekä ihmisen terveyttä. Samalla lihan kulutusta täytyy vähentää, mutta siitä ei tarvitse luopua kokonaan. Pienistäkin muutoksista kohti kasvipainotteisempaa ruokavaliota on hyötyä, jos muutoksia tekee enemmistö kansalaisista. Palkokasvien avulla Suomella on mahdollisuus luoda uutta liiketoimintaa ja taloudellista kasvua ruokamurroksesta.Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Leg4Life-tutkimushanke on julkaissut aiheesta uuden politiikkasuosituksen.

Kotimaisen härkäpavun, herneen ja apilan viljelyn ja käytön lisääminen edellyttää, että päätöksenteolla, ohjauksella, neuvonnalla ja tutkimuksella edistetään aktiivisesti palkokasvien viljelyä jajalostusta, tuotekehitystä, elintarvikkeiden valmistusta, sivuvirtojen hyödyntämistä ja kuluttajien kestäviä valintoja.

– Tulevaisuuden Suomessa meillä on ruokajärjestelmä, jossa typpeä sitovat palkokasvit korvaavat väkilannoitetyppeä, lisäävät maatalousympäristön monimuotoisuutta, parantavat kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuutta ja edistävät kestävää ja terveellistä ruokavaliota, visioi Leg4Life-hankkeen johtaja, apulaisprofessori Anne-Maria Pajari Helsingin yliopistosta.

Härkäpapu ja herne kattavat tällä hetkellä vain kaksi prosenttia Suomen viljelyalasta. Leg4Life-hankkeen viljelijäkyselyn mukaan suurimpia esteitä palkokasvien laajemmalle hyödyntämiselle ovat viljelyn epävarmuus ja heikko kannattavuus. Molempiin voidaan vaikuttaa erilaisilla taloudellisilla ohjauskeinoilla.

Kasviproteiinien globaalien elintarvikemarkkinoiden ennustetaan kasvavan 2020-luvulla noin kymmenen prosentin vuosivauhtia. Usko kasvavaan alaan näkyy myös Leg4Life-hankkeen tuloksissa.

– Tuottajakyselyssämme 52 prosenttia tuottajista oli samaa mieltä siitä, että palkokasvituotannosta muodostuu uusi tulonlähde maaseudulle, kertoo erikoistutkija Marjatta Vahvaselkä Luonnonvarakeskuksesta.

Suomalainen elintarviketeollisuus on kiinnostunut palkokasveista, mutta heiltä puuttuvat kotimaiset raaka-aineet. Useita palkokasvielintarvikkeissa käytettyjä valmistusaineita joudutaan hankkimaan tällä hetkellä ulkomailta. Suomalaiseen valmistusaineteollisuuteen investoimalla kasviproteiinivalmisteet voivat olla tulevaisuudessa kokonaan kotimaisia.

Hernekeittopäivistä huolimatta suomalaiset syövät palkokasveja vähän – noin 13 grammaa päivässä eli reilun ruokalusikallisen verran. Palkokasvit ovat hyvä vaihtoehto punaiselle ja prosessoidulle lihalle. Palkokasvit sisältävät runsaasti proteiinia, ja ne ovat hyviä kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä. Runsaasti punaista ja prosessoitua lihaa sekä vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja sisältävä ruokavalio on yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen sekä riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä paksu- ja peräsuolen syöpään.

Jotta palkokasvien osuus suomalaisten ruokavalioissa kasvaisi, on palkokasvien tuotannon ja tuotekehityksen lisäksi edistettävä kuluttajien tietoisuutta, taitoja ja motivaatiota hyödyntää palkokasvielintarvikkeita. Joukkoruokailut kouluissa ja työpaikoilla ovat erinomaisia tilaisuuksia tehdä palkokasviruokia tutuksi. Kuluttajien valintoja ohjaa esimerkiksi elintarvikkeiden hinta, johon voidaan vaikuttaa poliittisin ohjauskeinoin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)