Epätoivoinen rakkaus Louhisaaren kesänäytelmän polttoaineena
Askaisissa sijaitsevan Louhisaaren kartanon 1600-luvun puoliväliin ulottuva historia on värikäs. Niin värikäs, että se tarjoaa herkulliset puitteet Niina Revon ja Akseli Koukin käsikirjoittamalle dramatisoidulle näytelmäkierrokselle Elävät lähtevät – kuolleet jäävät.
– Tämä on ikään kuin jatkoa suositulle Louhisaaren kummituskierrokselle, jonka käsikirjoitin. Ensimmäinen kummituskierros pidettiin 2018 ja niitä järjestetään edelleen. Nyt toivottiin vielä dramatisoidumpaa kierrosta, Repo kertoo Teija Söderholmin ohjaamasta näytelmäkierroksesta.
Elävät lähtevät – kuolleet jäävät -kierroksen keskiössä on rakkaus. Se on pettyneiden epätoivoista rakkautta, joka ei ole saavuttanut täyttymystään. Antiikin tragedioiden viitoittamalla polulla siis tallataan.
Aivan kaikki kierroksissa ei sentään ole faktaa, mutta suurin osa kuitenkin.
– Faktaa kierroksen tapahtumissa on ehkä noin 80 prosenttia. Aivan kaikkea ei voi tarkasti tietää ja draamalla on omat lakinsa, joten siitä tuo 20 prosenttia. Mutta kierroksen tarinoissa esiintyvät hahmot ovat todella vaikuttaneet Louhisaaressa vuosisatojen kuluessa, Repo kuvailee.
Louhisaaren kartanon kuuluisimpia asukkaita ovat varmastikin Mannerheimin suku ja ennen Mannerheimejä Flemingit. Repo on viime vuosina kahden kierroksen käsikirjoituksen ja romaanin kirjoittamisen vuoksi perehtynyt antaumuksella Louhisaaren vaiheisiin.
– Ennen kummituskierroksen käsikirjoitusta en tiennyt Louhisaaren vaiheista kovinkaan paljon. Viime vuosina Louhisaari on kiehtonut minua suuresti. Kartanon vaiheissa on paljon todella mielenkiintoisia asioita. Kaikkea kiinnostavaa ei ole millään saanut mahdutettua näihin kahteen kierrokseen.
Elävät lähtevät – kuolleet jäävät -kierroksella yksi keskeinen teema on riisumisen teema.
– Kartano on esimerkiksi ryöstetty ja ainakin kerran kaikki irtaimisto on pakkohuutokaupattu, mikä on kiinnostavaa ja loi myös osaltaan kiinnostavia lähtökohtia käsikirjoittamiselle.
Työnjako Akseli Koukin kanssa löytyi käsikirjoittaessa luontevasti.
– Minähän olen jo aiemmin tehnyt paljon yhteiskäsikirjoituksia, joten se ei ollut vaikeaa. Tarinankirjoittaminen oli minulle luontevaa. Akseli taas on kirjoittanut viime aikoina monenlaista draamallista, muun muassa useita käsikirjoituksia ja monologin, joten molemmat pystyivät hyödyntämään kirjoittaessa vahvuuksiaan.
Elävät lähtevät – kuolleet jäävät -kierroksia järjestetään Louhisaaressa joka toukokuun lauantai. Kierroksia on tarkoitus jatkaa myös syksyllä. Repo toivoo, että uusi kierros saavuttaisi samanlaisen vahvan aseman kuin kummituskierrokset.
– Olisihan se näin käsikirjoittajan näkökulmasta hienoa, jos tätäkin kierrosta järjestettäisiin vielä vuosien kuluttua, hän sanoo.
Ilkka Lappi