FM Joonas Tammela tarkastelee väitöstutkimuksessaan tavanomaisessa seurakuntatyössä toimineiden pappien tapoja puhua esivallasta ja alamaisuudesta nykyisen Ruotsin ja Suomen alueilla 1780-luvun lopusta ja 1820-luvun alkuun. Väitöskirja osoittaa, että saarnojensa avulla papit vahvistivat itsevaltaisen kustavilaisen yhteiskuntajärjestyksen ihanteita varsin pitkään, mutta samalla muotoilivat julistuksensa eri puolilla valtakuntaa sijanneille paikallisyhteisöilleen sopivin sanankääntein.

Tammelan väitös tarkastelee pappien tapoja puhua esivallasta ja alamaisuudesta nykyisen Ruotsin ja Suomen alueilla 1780-luvun lopusta ja 1820-luvun alkuun. Jyväskylän yliopisto

1800-luvun taitetta on usein pidetty merkittävien aatteellisten muutosten leviämisen aikana, jolloin Pohjolassakin ryhdyttiin merkittävissä määrin omaksumaan moderneja yhteiskunnallisia arvoja. Tavanomaisissa paikallisyhteisöissä ilmiö ei näyttäytynyt näin suoraviivaisena. Luterilainen kirkko hallitsi tiedonvälitystä ja kansan korviin kaikuivat perinteitä huokuneet käsitykset.

– Kuningasmieliset papit mielellään edistivät yhteiskuntarauhaa toistamalla käsityksiä hallitsijaan henkilöityneestä ja hyvää tekevästä esivallasta sekä tämän nöyristä ja passiivisista alamaisistaan niin ennen kuin jälkeen Suomen sodan, vaikka valtapoliittiset muutokset sekä Ruotsissa että Suomessa olivat merkittäviä, Tammela kertoo tiedotteessa.

Saarnoissa papit muotoilivat käsityksiä yhteiskunnasta ennen kaikkea soveltamalla 1600- ja 1700-luvuilla vahvistuneita muotoiluja aikansa ja valtakunnan merkittävien tapahtumien konteksteihin. Aatteelliset jatkuvuudet olivat tärkeitä, mutta merkittävät yhteiskunnalliset muutokset eivät voineet ajan myötä olla vaikuttamatta konservatiiviseen papistoonkin. Tulkintojen Ruotsin ja Suomen luterilaisissa kirkoissa voikin havaita alkaneen eriytyä jo 1810-luvulla.

– Suomessa siirtyminen Venäjän keisarin kuuliaisiksi ja kaikessa tottelevaisiksi alamaisiksi otettiin vastaan varovaisesti, mutta muutamien vuosien kuluessa ortodoksinen keisari alkoi saada osakseen Ruotsin kuninkaisiin verrattavaa ylistystä. Ruotsissa sen sijaan alamaisten aktiiviseen säätyvaltiopäiväosallistumiseen ryhdyttiin kannustamaan, vaikkei yhteiskunnan perusrakenteiden ymmärrettykään muuttuneen, Tammela kuvailee.

Samalla saarnat saivat paikallisyhteisöissä vaihtelevia merkityksiä. Kolmisäätyoppi oli kaikkialla tärkeä malli hahmotella yhteiskunnan rakentumista, mutta sosioekonomisesti erilaisille yleisöille sitä oli mielekästä soveltaa eri tavoin. Kaupunkiyhteisöjen kirjavat kuulijakunnat sisälsivät paitsi useita ammattiryhmiä myös paikallisia esivallan edustajia, jolloin yhteiskunnallinen hierarkia sai monisyisempiä muotoja kuin pelkästä talonpoikaisväestöstä koostuneissa seurakunnissa.

Tammelan Suomen historian väitöskirja Jatkuvuuksia ja valtapolitiikan paikallisia tulkintoja: Esivalta ja alamaisuus Ruotsin valtakunnan paikallispappien saarnoissa noin 1790–1820 tarkastetaan perjantaina 14. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.

Tammelan väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Svenska Litteratursällskapet i Finland, Svenska Kulturfonden, Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö sekä Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)