Kesällä vakituisia jakajia sijaistaa noin 150 kesätyöntekijää. Mutta minkälaista on työskennellä, kun muut nukkuvat? Onko yötyön rytmiin sopeutuminen vaikeaa ja kohtaako yöllä muita kulkijoita? Miltä työ tuntuu ensikertalaisen silmin ja vastasiko työ odotuksia? Vanha kesätyöntekijämme Marco oli sijaistamassa kahden polkupyöräjakajan kesälomia, ja kyselimme häneltä, minkälaiset fiilikset hänelle jäivät varhaisjakelun kesätöistä.

– Työ oli suunnilleen sellaista kuin odotinkin. Yötöiden tekeminen oli ihan lupsakkaa, sillä olen muutenkin iltavirkku. Marco kertoo kesätyön olleen kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Harmillisinta polkupyörällä työskennellessä olivat sadeyöt. Pieni tihkusade ei haitannut, mutta kaatosateella oli ikävää, kun sanomalehdetkin pääsivät kastumaan.

– Onneksi ei ollut kovin sateinen kesä. Kerran poljin töistä ukkosta karkuun, ja juuri kotiin ehdittyäni alkoi kunnon ukkoskuuro, Marco muistelee. Autojakajilla on toki tältä osin helpompaa, kun auto suojaa suurimmilta sateilta. Turussa yleisin kulkuneuvo on polkupyörä, ja tämä on tietenkin monelle autottomalle ja ajokortittomalle ehdottoman hyvä asia. Turun ympäristökunnissa työskennellään aina autolla, joten esimerkiksi Raisiossa ja Kaarinassa työntekijöillä tulee olla ajokortti ja useimmilla reiteillä myös oma auto käytössään.

Jakelutyössä ei juuri muita kulkijoita kohtaa. Melkeinpä todennäköisempää on tavata yöllä pupuja ja citykettuja kuin ihmisiä. Satunnaista ohikulkijaa saattaa jopa säikähtää, kun omiin ajatuksiinsa uppoutuneena kulkee vaikkapa kerrostalon rappukäytävässä. Ei työssä kuitenkaan täysi erakko täydy olla! Jakajat tapaavat joka yö ainakin toisia jakajia jättöpaikoilla eli töiden aloituspisteissä hakiessaan sanomalehtiä, kirjeitä ja aikakauslehtiä kyytiinsä jakelukierrokselle. Myös satunnaiset aamuvirkut ohikulkijat saattavat alkaa juttusille ja kysellä työstä. Marcolle erityisesti kohtaamiset eläinten kanssa ovat jääneet mieleen.

– Kerran istuin odottamassa lehtiä, kun ohi meni kettu jänis suussaan. Pian perässä tuli ketunpoikanen. Toisen kerran aivan piirin lopussa kuului radanvarresta ääniä, siellä oli jokin iso otus, joka ryski menemään ja piti haukkuvaa ääntä. Yritin näyttää kännykän taskulampulla valoa saadakseni selville, mikä eläin oli kyseessä, mutta en nähnyt mitään. Tätä mietin vieläkin välillä, hän naurahtaa.

Marco kertoo viihtyneensä jakelutyössä, sillä työtä sai tehdä omassa rauhassa. Tämä onkin ehkä yleisimmin mainittu hyvä puoli varhaisjakajan työssä. Monet jakajana työskentelevät arvostavat työn itsenäisyyttä ja nauttivat siitä, että työskentelytahdin voi määrätä itse. Toki jakelun takaraja aamukuudelta täytyy pitää mielessä, mutta muutoin on helppoa ottaa halutessaan rennommin tai vaihtoehtoisesti kiristää tahtia, jos tavoitteena on suoriutua mahdollisimman nopeasti kotiin vällyjen alle. Työ käy myös erinomaisesti kuntoilusta! Varhaisjakajan ei tarvitse töiden jälkeen suunnata kuntosalille, vaan venyttelyn ja suihkun kautta voi hypätä tyytyväisenä suoraan petiin.

Lue lisää varhaisjakajan työstä ja katso Tietojakelun avoimet työpaikat osoitteessa lstj.fi/haluatko-jakajaksi/