Jo on aikoihin eletty. Turun kaupungin pesijä tulee riitelemään potilaan pesusta. Potilaan, joka ei pysty tekemään yhtään mitään kotonaan. Ja jotkut pesijät tulevat seisomaan eteiseen ja sanovat, että potilaan ja iäkkään ihmisen pitää itse olla aktiivinen ja pestä itse itsensä.

Karinkodin kohtalo on edelleen ratkaisematta. Kaskenlinna ja Karinakoti eivät kilpaile samoista potilaista. Näin on todennut mm. Kaskenlinnan palliatiivisen hoidon osaston osastonhoitaja. Turku tarvitsee siis molemmat.

Turun Kokoomukselle on tärkeää, että jatkossakin turkulaisille on tarjolla hyvää, ammattitaitoisesti toteutettua saattohoitoa. Sen järjestäminen on kiistatta Turun kaupungin velvollisuus.

Vähäistä suurempi on ollut ironian taju ihmisellä, joka keksi nimetä Alkon oman konjakin Monopoliksi vuonna 1934. Aikanaan nimi ei ehkä herättänyt suurempaa hilpeyttä, olihan sotien välinen Suomi pitkälti monopolitalous.

Me allekirjoittaneet Turun kasvatus- ja opetuslautakunnan vihreiden, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten jäsenet pahoittelemme Sepänkatu 2:n tilannetta. Julkisuudessa olleista tiedoista huolimatta meillä ei ollut lautakunnan kokouksessa keskiviikkona mahdollisuutta päättää asiasta.

Onko kovin väärin elokuuta kohtaan, jos nyt jo summaa yhteen kulunutta kesää, ja alkaa sanoin johdatella itseään vastaanottamaan syksyä. Elokuussa joka puolelta kuuluu mutinaa ja tuhahteluja siitä, miten kesä juoksi jälleen kerran ohi ennen kuin ehdit kissaa sanoa, ja miten edessä on taas pitkä, pimeä talvikausi vailla ilon ja onnen häivää. Elokuu on monille luopumista ja irti päästämistä, mutta myös uusia alkuja ja positiivista energiaa. Parhaimmillaan elokuu on vielä täyttä kesää, pitkiä, aurinkoisia iltoja, suupielistä pyyhittäviä jäätelöhippuja ja mielen keveyttä siitä, että ulos voi lähteä sujauttamalla sandaalit jalkaan ja hellehatun päähän.

Minun vanhempani ja läjä onnellisia lapsuusmuistojani ovat kotoisin Satakunnasta. Minä en ole piipahtanutkaan Pyhäjärven rannoilla miltei kuuteen vuoteen. Viimeisemmänkin isovanhempani siirryttyä ajasta ikuisuuteen minulla ei ole ollut syytä vierailuun. Eivät juuret kuole, eivätkä unohdu, mutta ajan eteenpäin vyöryminen verhoaa ne hentoon pölykerokseen.