Vajaa satatuhatta metsästäjää osallistuu sorsastukseen, joka alkaa puoliltapäivin elokuun 20. päivänä ja jatkuu joulukuun loppuun saakka. Tuolloin saa metsästää sinisorsia, taveja ja telkkiä sekä taantuneiksi luokiteltuja lajeja, joita ovat heinätavi, haapana, jouhisorsa, lapasorsa, tukkasotka ja nokikana.

Vesilintujen metsästys alkaa 20. elokuuta kello 12. Metsästystä tulee kohdentaa runsaslukuisiin lajeihin, kuten sinisorsaan, taviin ja telkkään, joiden kantojen kehitys on ollut suotuisaa.

– Saalistilastojen perusteella sinisorsa, tavi ja telkkä ovat vesilinnuista kolme yleisintä saalislajia, Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen kertoo.

Merisorsien, allin sekä isokoskelon, metsästys alkaa 1. syyskuuta. Merihanhea sekä kanadanhanhea on voinut metsästää pelloilta elokuun 10. päivästä lähtien ja 20. elokuuta alkaen pyynti on sallittua myös vesialueilla. Merihanhella metsästys on sallittua vain määritellyllä rannikkoalueella ja voimassa on kahden linnun vuorokausikiintiö.

Metsähanhen metsästysaika on Lapin metsästysalueella 20.–27. elokuuta tiukoin rajoituksin sekä Kaakkois-Suomessa loka-marraskuun erikseen määritellyllä alueella.

Haahkan syysaikainen metsästys on kielletty. Samoin allin metsästys sisämaassa. Merialueilla allin metsästystä on lisäksi rajoitettu metsästäjäkohtaisella saaliskiintiöllä. Metsästäjäkohtainen saaliskiintiö on viisi allia päivässä. Punasotkan ja tukkakoskelon metsästys on kielletty koko maassa.

Monen rehevillä lintuvesillä viihtyvän vesilinnun kannat ovat taantuneet. Etelä-Suomeen painottuneiden laskentojen perusteella Suomen pesimäkanta on vähentynyt varsinkin jouhisorsalla, haapanalla, heinätavilla, punasotkalla, tukkasotkalla ja nokikanalla.

– Tutkimusten mukaan taantuman pääsyy on elinympäristöjen tilan heikkeneminen. Vaikka metsästys ei näytä olevan sorsalajien taantuman syy, tulee metsästäjien kantaa vastuunsa kantojen hoidossa. Metsästys tulee mitoittaa riistakannan tilan ja kannanhoidollisen tavoitteen mukaisesti, Alhainen sanoo.

Saalisilmoitusvelvollisuus on voimassa seuraavilla lajeilla: metsähanhi, merihanhi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, haahka, alli, isokoskelo sekä nokikana. Lisäksi velvollisuus koskee punasotkaa ja tukkakoskeloa, jotka ovat määräaikaisessa metsästyskiellossa.

Metsästäjiä kehotetaan kirjaamaan kaikki saaliit Oma riista -palveluun, jolloin ei tarvitse erikseen muistaa, mistä lajeista saalisilmoitus täytyy tehdä ja mistä ei.

– Ainoastaan varmasti tunnistettuja vesilintuja saa metsästää ja muut metsästäjät, luonto ja asutus tulee aina ottaa huomioon, Alhainen muistuttaa.

Riistainfon Vastuullinen vesilinnustaja -sivustolla voi päivittää tietonsa lajintuntemuksesta.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan strategiaa, joka luo perustan riistalintutarhauksen ja vesilintujen vastuullisen metsästyksen kestävälle kehittämiselle. Strategiatyössä käsitellään myös ravintohoukuttimen, eli jyväruokinnan, käyttöä vesilintujen metsästyksessä.

Suomen riistakeskus suosittelee malttia viljan sekä erityisesti saaliin määrään ruokintapaikoilla, jos metsästää vesilintuja jyväruokinnalta.

Elinympäristöjen kunnostaminen ja hoito tukee vesilintukantoja. Metsästäjien riistanhoitotyöhön käyttämä aika tulee siirtää ruokinnasta pienpetopyyntiin ja poikue-elinympäristöjen kunnostamiseen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)