Turun Karjalaseuran Käspaikkakerhon taitajat Tuula Ahtiainen ja Helena Nurmela valmistavat perinteisiä karjalaisia käsitöitä lauantaina 5. heinäkuuta kello 13–16 Liedossa Nautelankosken museon myllärintuvassa (Nautelankoskentie 40, Lieto As.). Jo ainakin rautakaudella Suomessa käytössä olleella kinnasneulatekniikalla neulotaan tällä kertaa sukkia. Mukana on lisäksi nyytinginnypläys-, ketjuvirkkaus-, etupistokirjonta- ja ristikkorevinnäistyöt, eli niihinkin pääsee tutustumaan. Museossa on mahdollisuus seurata käsitöiden tekoa, kysellä tekniikoista ja halutessaan myös itse kokeilla suurinta osaa niistä. Esillä on paljon karjalaisia käsitöitä sekä niihin liittyvää kirjallisuutta.

Ahtiainen ja Nurmela ovat molemmat Turun Karjalaseuran Käspaikkakerhon aktiiveja ja ainoita edelleen mukana olevia perustajajäseniä. Käspaikkakerho ylläpitää perinteisiä karjalaisia käsityömuotoja ja yrittää myös löytää tapoja käyttää vanhoja tekniikoita uudella tavalla. Käspaikkakerhon lisäksi Ahtiainen ja Nurmela kuuluvat Luostarinmäen museokorttelin Kultaisen Omenan Kiltaan ja ovat työskennelleet useita vuosia museossa perinnekäsitöitä tehden. Ahtiainen on opettanut vanhoja käsityötekniikoita ja esimerkiksi kirjonut tykkimyssyjä, Nurmela on tehnyt muun muassa käpypitsiä eli frivoliteeta.

Karjalainen etupistokirjonta eli Karjalan kirjonta on luotosompelua, jossa pistot näyttävät samanlaisilta kankaan oikealla ja nurjalla puolella. Tyypillistä karjalaista kirjontaa ovat punaisella langalla valkoiselle pellava- tai puuvillakankaalle tehdyt kukka-, lintu-, elämänpuu- ja ihmisaiheet sekä geometriset kuviot. Tunnetuin Karjalan kirjonnalla koristeltu tekstiili lienee käspaikka, joka on pitkä ja kapea pyyheliina.

Ketjuvirkkaus tehdään kankaalle piirrettyä viivaa myöden. Lanka poimitaan kankaan alta ja vedetään langan päällä olevan silmukan läpi. Ketjuvirkkaus on ompelua nopeampaan, jos kangas ja koukku ovat tekniikkaan sopivia. Ketjuvirkkausta tehdään usein esiliinojen, käspaikkojen, verhojen ja pöytäliinojen päihin. Tyypillisiä kuvioita ovat kasviaiheet ja kukkilintu.

Nyytinki on perinteinen, nauhalta näyttävä karjalainen pitsi. Nyytinkejä on käytetty erityisesti karjalaisten pukujen esiliinojen sekä pyyheliinojen ja nästyykkien eli pienten liinojen koristuksina. Nyytingin nypläämiseen on perinteisesti käytetty nyytinkirukkia. Virkattu pitsi syrjäytti 1900-luvulle tultaessa nyytinkien valmistamisen.

Ristikkorevinnäisessä kankaasta puretaan ryhmitellen loimi- ja kudelankoja. Puretulle pohjalle jäävä revinnäisreikien ristikko somistetaan pistoin, jolloin lankaryhmät muodostavat kuvioita. Ompeluun käytetään samaa lankaa, josta kangas on kudottu. Perinteinen käytössä ollut kangas on ollut pellavakangasta. Revinnäiskirjonnalla on saatu sileän kankaan pinta näyttämään sirolta ja kevyeltä, ja sitä on käytetty koristamaan esimerkiksi pöytäliinoja sekä Karjalassa käspaikoissa ja kansallispukujen paidoissa.

Toisen maailmansodan seurauksena Lietoon saapui noin tuhat evakkoa luovutetun Karjalan alueilta Johanneksesta, Uudeltakirkolta, Koivistosta sekä Kurkijoelta. Eniten Lietoon saapui uusia asukkaita Johanneksesta ja Uudeltakirkolta. Liedon väestöstä lähes viidesosa oli tuolloin kotoisin Karjalasta. Nykyään Liedon Karjalaseura ry:een kuuluu Karjalasta Lietoon evakkona muuttaneiden lisäksi muita karjalaistaustaisia tai Karjalasta ja karjalaisuudesta kiinnostuneita lietolaisia. Karjalaseura on tehnyt yhteistyötä Liedon museon kanssa usean vuoden ajan ja järjestänyt Nautelankosken museossa erilaisia perinnepäiviä.

Käsityöpäivän järjestävät Liedon Karjalaseura ry. ja Liedon museo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)