1960-luvun alussa Kalevi Kotamäki asui perheineen Haagan kartanossa. Kotamäki muistaa, kuinka kymmenvuotiaana hänellä oli tapana kiivetä kartanon pihamaalla olleen suuren puun oksalle haaveilemaan kirjailijuudesta.

– Olin lukenut jostain kirjailijasta, joka vietti aikaansa puussa, Kotamäki naurahtaa.

65 vuotta myöhemmin lapsuudenhaave toteutui. Vuodenvaihteessa ilmestyi Kotamäen esikoisromaani Voimaviulu Kärki Kustannuksen kustantamana.

– Ajatus kirjoittamisesta on aina kytenyt muun elämän taustalla. Olen kirjoittanut pöytälaatikkoon, mutta on myös ollut pitkiä taukoja kirjoittamisesta. Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, joka on vienyt tilaa kirjoittamiselta. Tavallaan olisi toivonut, että olisin nuorempana keskittynyt enemmän kirjoittamiseen, Kotamäki sanoo.

Voimaviulu alkoi muotoutua vajaa kymmenen vuotta sitten. Syksyllä 2016 Kotamäki ilmoittautui Työväenopiston kirjoittajaryhmään.

– Siellä kirjoitettiin lyhyitä novelleja. Yhdestä niistä Voimaviulu alkoi muotoutua.

Kurssin jälkeen meni vielä muutama vuosi ennen kuin Kotamäki pääsi tosissaan kiinni tarinaan. Arki oli esteenä. Hän ei esimerkiksi pystynyt keskittymään kotioloissa täysipainoisesti kirjoittamiseen. Apu löytyi Mynämäeltä.

– Siskoni asuu Mynämäellä. Heillä on iso talo, jonka lisäksi he ovat innokkaita karavaanareita. He tekevät pitkiä reissuja. Olen ollut heillä talovahtina ja kirjoittanut samalla aika paljon. Meillä on ollut myös oma asuntovaunu. Olin useampana kesänä yksin vaunun kanssa Uudenkaupungin lähellä. Siellä sain myös pitkiä pätkiä kirjoitettua.

Romaani kertoo Jouni Joikusaiva -nimisen pojan kasvutarina. Jounin tarinaa seurataan tämän syntymästä 1960-luvun puolivälistä parikymppiseksi. Maagisrealistisessa romaanissa Jouni etsii rakastettuaan muun muassa Tuonelasta.

– Olen kiinnostunut ihmisen henkisistä ominaisuuksista. Maagisrealistiset elementit kiinnostavat minua. Tavallisen arkitodellisuuden yli menevää juttua.

Jounin tarina on saamassa myös jatkoa. Parhaillaan Kotamäki kirjoittaa toista romaania, joka jatkuu siitä, mihin ensimmäinen romaani päättyy.

– En ensimmäistä kirjaa tehdessäni ajatellut kirjoittaa jatkoa, mutta tarina alkoi syntyä luontevasti. Olen nyt kirjoittanut toista kirjaa viitisenkymmentä sivua. Minulla on myös olemassa yksi aika pitkälle edennyt dekkarikäsikirjoitus. Olen miettinyt sen yhdistämistä Jounin tarinaan, mutta en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, tuleeko se nyt toiseen kirjaan vai ei, Kotamäki kertoo.

Ilkka Lappi