Rohkea rokan syö
Minut valittiin Hyvinkään teatteriin vuonna 1992. Olin soittanut teatterin johtajalle ja kysynyt värisevällä äänellä, olisiko kokemattomalle, teatterista innostuneelle paikkaa juuri heidän talossaan. Taustalla oli samana vuonna hakeminen kansalaisopiston teatterilinjalle ja sieltä saatu suositus hakea esimerkiksi harrastajateatteriin kokemusta kartuttamaan.
Menin haastatteluun. Naisjohtaja bongasi s-vikani ja suositteli, että laittaisin tulitikun hampaideni väliin ja harjoittelisin s-kirjaimen lausumista joka päivä. Tein työtä käskettyä. Halusin tämän. Ei mennyt montakaan päivää, kun hän soitti ja kertoi ottavansa minut näyttelijäksi.
Kieltäydyin.
Isäni oli närkästynyt ja toivoi minun peruvan päätökseni. En mennyt, vaikka itse ensin olin halunnut. Miksi? Pelkäsin. Mitä minä pelkäsin? Minua kammotti siihen liittyvä ramppikuumeen todennäköisyys. Silti halusin esiintyä. Se mikä eniten pelotti, viehätti.
Kuinka monella meistä on kokemuksia, joita haluaisimme kokemuksesta viisastuneena muuttaa ja mahdollisesti jälkiviisaana sanoa: olisin tehnyt toisin, jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt.
Kyse on välttelystä.
Asioiden välttely eli prokrastinaatio (asioiden vitkuttelu) on erittäin yleistä. Usein kyseessä saattaa olla suuritöinen tehtävä, jossa ollaan ehkä kotona tai sitten tilanteessa, jossa ulkoinen paine ei ole välttämättä läsnä Toinen mahdollisuus on sitten se, että esimerkiksi jännittämme jotain asiaa viikkotolkulla etukäteen ja voi olla, että asia vaikuttaa yönuniimme.
On myös mahdollista, että pelkäämme häpeää, nolatuksi tulemista tai meillä on täydellisyyden tavoittelemisen ongelma. Emme uskalla antaa persoonamme kantaa. Kun pelkäämme tilanteita, emme melko varmasti uskalla ottaa vetää siitä henkisestä laskuvarjosta ja vain antaa palaa.
Mitä tarkoittaa toimia oman persoonansa painolla? Luottaa vaistoihinsa ja siihen, että kyllä minä jo osaan.
Mihin välttely pahimmillaan johtaa? Siihen, ettei ihminen uskalla kohdata haasteitaan eikä siten kehity ja kasva. Se heijastuu itseluottamukseen, hermoihin, keskittymiskykyyn ja muihin kognitiivisiin taitoihin.
Tästä voimme vetää johtopäätöksen: anna palaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Kurt Hedborg

















