Se tapahtuu joka vuosi samana päivänä. Aurinko paistaa tarpeeksi kirkkaasti, mutta ilma on edelleen niin kylmä, että järki suosittelisi pysymään sisällä. Silloin ihminen tekee päätöksen: nyt on kevät. Päätös ei perustu faktoihin. Se perustuu valoon.

Lisääntynyt valo paljastaa kaiken, mitä talvi on armollisesti piilottanut. Ikkunat ovat sameat, nurkissa pyörivät villakoirat ja tavaraa tuntuu olevan aivan liikaa. Parveke ja takapiha näyttävät siltä, että sinne on varastoitu koko syksy ja talvi, kerros kerrallaan.

Toppatakki on yhtäkkiä liikaa, kevättakki aivan liian vähän. Pipo jätetään kotiin, vaikka korvat ovat eri mieltä. Lenkkarit kaivetaan esiin, vaikka jalkakäytävä on lähinnä märkä ja sorainen kompromissi. Paksuimman talvitakin voisi varmaan jo pakata varastoon. Voisi.

Kaupungilla kevät etenee omaa tahtiaan. Lakaisukone hurisee kadulla kuin varma merkki siitä, että jotain on alkamassa, vaikka kukaan ei tiedä mitä. Talvi ei lähde siististi, vaan hieman vastahakoisesti pöllyttäen. Jokainen sadekuuro työntää kevättä vähän eteenpäin. Jossain varjopuolella on pieni, likainen lumikasa, joka ei suostu lähtemään sitten millään.

Joessa jäät kelluvat hitaasti kohti merta, kuin kevään oma, hieman laiska performanssi. Pakko sitä on vilkaista varmuuden vuoksi, että kyllä, se nyt oikeasti tapahtuu.

Ja sitten se tärkein: kahvi ostetaan mukaan ja juodaan ulkona. Se on velvollisuus. Se on rituaali. Se on täysin järjetöntä, mutta juuri siksi välttämätöntä. Ihminen seisoo auringossa, palelee hiljaa ja ajattelee, että tämä on hyvä idea.

Kevät on päätöksiä täynnä. Tehdään suunnitelmia, isoja suunnitelmia. Katsotaan kalenteria ja ajatellaan, että tällä kertaa asiat menevät toisin. Että nyt aloitetaan, muutetaan, eletään vähän paremmin.

Todellisuudessa mikään ei ole vielä muuttunut. On vain enemmän valoa, joka saa kaiken näyttämään hetken mahdolliselta.

Ehkä juuri siksi kevät tuntuu niin tärkeältä. Se on lupaus muutoksesta. Lyhyt hetki, jolloin kaikki on vielä kesken – ja siksi kaikki on vielä mahdollista.

Henriikka Fingerborg