Olipa kerran maaseudulla opettaja, joka toi bussilastillisen eka- ja tokaluokkalaisia Turun kaupunginteatteriin katsomaan Pekka Töpöhäntää. Teatteri oli outo joka lapselle, satu sen sijaan tuttu, koska Pekka Töpöhäntä kuului tuohon aikaan joka lasten vakiosatuihin.

Esitys alkoi muuttaa muotoaan maaseudun lasten eläessä satua todeksi kun ilkeän Monni-kissan metkut koettelivat lasten oikeudenmukaisuuden tajua siinä ihan heidän silmiensä edessä. Yleisö puuttui esityksen kulkuun kimpoamalla ylös penkeistään ja huutamalla äänekkäästi ohjeita: ”Älä usko, Pekka, Monni huijaa!” ”Älä mene sinne Pekka, Monni on piilossa nurkan takana!”.

Neuvokas Monni-kissan esittäjä huomasi, ettei näytelmää voi jatkaa jos lasten tunteet sivuutetaan ja osallisti heidät mukaan näytelmään: ”Mahtaako Pekka selvitä Monnin juonista jos te ette anna yhtään apua? Seurataan keksiikö Pekka keinot ihan itse?”. Näin saatiin huutomyrsky vaihtumaan pikku sipinään ja esitys vietiin läpi yhteistyönä valtaviin loppuaplodeihin saakka.

Tuntuuko tutulta, Lastenkulttuurikeskus Färin tiedottaja Susanne Nieminen?

– Ihan noin vauhdikasta yleisöä en muista kohdanneeni, mutta onhan lapsiyleisö tosi rehellistä ja vaativaa. He ovat innolla mukana kun esityksessä on tarkkuutta ja se on tehty ammattitaidolla. Pienetkään yksityiskohdat eivät jää huomaamatta ja täysillä eläydytään, kun esitys on saanut herkeämättömän huomion. Kuuluu naurua, esiintyjien ohjeistamista ja kommentointia, mikä on todellakin sallittua Timantissa, Nieminen kertoo.

Färin Timantti-teatterissa vierailee vuodessa 25–30 kiertävää ammattilaisryhmää. Residenssitoimintaakin on ja esitystä valmisteleva työryhmä voi kutsua lapsiryhmän työpajaan kehittämään teosta.

Färissä voi myös harrastaa teatteria, jossa kauden päätteeksi on yleensä pieni esitys läheisille, Nieminen kuvailee monia mahdollisuuksia. Färi tekee laajaa yhteistyötä myös Turun seudun sirkuksen, tanssin ja nukketeatteriyhteisöjen kanssa.

Vauvoillekin on omia esityksiä, jossa pienet katsojat lumoutuvat äänistä, väreistä ja liikkeestä. Usein lähdetään konttaamaan kohti kiinnostavaa asiaa tai ihanaa esiintyjää, tai ollaan paikoillaan silmät ihmetyksestä suurina. Susanne Nieminen kertoo Färin saavan haltioituneita kommentteja erityisesti vauvateatterista vanhemmilta. Spesiaaliteoksena on tulossa näkövammaisille Taianomainen sademetsä -esitys, joka koetaan kaikin muin aistein.

– Ennen kun tullaan teatteriin, lapsen ja vanhemmat voivat virittäytyä katsomalla Färin nettisivuilla olevia esityskuvia. Teos voi olla kirjanakin, jolloin lapsi tunnistaa tutut hahmot lavalla. Timantin aulasta saa mukaansa herkän ja rohkean teatterikaverin eli pehmolelun ja kuulokkeet, jos lapsi haluaa, muistuttaa Nieminen.

Yhtä tärkeää on jutella esityksen jälkeen, koska teatteri on loistava paikka erilaisten tunteiden käsittelylle. Keskustelu auttaa syventämään koettua ja suhde kulttuuriinkin vahvistuu.

– Teatterin ei tarvitse aina opettaa tai sisältää sanomaa, se saa ihan vaan viihdyttää ja olla nautittavaa, yhteistä leikkiä ja mielikuvituksen ruokkimista, Nieminen sanoo.

Färi on mukana muutaman lastenkulttuurikeskuksen kanssa lastenteatterin ideahautomo ITU:ssa, johon ammattilaiset voivat hakea, kun uusi lastenesitys on idullaan. Vuosittain Itujen näyttämöllä valitaan vuoden ITU-teos, jolle myönnetään tuotantotukea.

ITU:ssa mukana olevat keskukset sitoutuvat ostamaan esitystä. Tällainen rahallinen yhteistyömuoto on todella arvokas ja kannustaa ammattilaisia tekemään lastenteatterituotantoja. ITU-haku on käynnissä 26. toukokuuta saakka.

Merja Marjamäki