Kolumni: Unelmaloma työmaalla
Turku uhkuu ja puhkuu kansainvälisyyttä. Kaupunkia markkinoidaan entistä enemmän ulkomaalaisille matkailijoille ja somevaikuttajia lennätetään ympäri maailmaa ihastelemaan Turun linnaa ja maistelemaan eksoottisia ruokia, joissa yhdistyvät esimerkiksi kalat ja marjat. Ja onhan se selvää, että siikaceviche tyrnivinegretillä tai pikkelöidyillä puolukoilla säväyttää eri tavalla kuin ne iänikuiset kebabit, pizzat ja hampurilaiset, joita ainakin suomalaiset ruokatubettajat loppumattomilla videoillaan sisäänsä ahtavat.
Päätteeksi vielä iso piispis suuhun, niin siinä on ulkomaalainen ruokainfluensseri kuin ”klavul päähä lyäty”.
Fuuga on valmis ja myyty täyteen tiemmä vuosiksi. Vielä pitäisi saada hämähäkkitontille se viiden tähden hotelli, jossa henkilökunnalla on puvut päällä ja concierge järjestää huoneeseen ämpärillisen tuoreita metsämansikoita vaikka keskellä marraskuista yötä. Elämyskeskuksestakin supistaan ja historian ja tulevaisuuden museokin pitäisi saada. Ja tietysti raitiotie. Mihin se matkakeskus tulikaan? Kolmen vuoden kuluttua on ne 800-vuotiskekkerit.
Tavan kaupunkilainen on kaiken keskellä kummissaan. Kaduilla näkyy lähinnä loppumattomia työmaita ja entisestään sakeutuvia ruuhkia. Täälläkö turistilaumat viihtyvät, kun raitiotien rakentaminen tulppaa keskustan liikenteen vuosiksi? Ei auta kehätienkään käyttö, kun Raisio möyrii samaan aikaan risteystään maan alle vuosikausia.
Onko kukaan alan ammattilainen tehnyt laskelmia siitä, mikä on näiden kahden samanaikaisen suurhankkeen rakentamisenaikainen yhdistetty liikennehaittavaikutus Turun seudulla? Kuvakin olis kiva.
Kaupunki puhuu kansainvälisyydestä, vetovoimasta ja brändäyksestä, mutta lähivuosina arki tulee olemaan ruuhkia, yhdessä yössä paikkaa vaihtavia työmaa-aitoja ja ”pian avautuvaa kaikkea”, joka perinteisesti sekä viivästyy että ylittää budjetin.
On taottava kun rauta on kuumaa, mutta onko nyt aika takoa? Onko työmaiden Turku viihtyisä lomakohde? Kannattaako taloakaan myydä valmiina silloin, kun vasta kaivetaan monttua anturalle?
Teemu P. Peltola















