Mitä yhteistä on simpansseilla, papukaijoilla, harmaakarhuilla, lepakoilla ja laiskiaisilla? Uusi tutkimus osoittaa, että nämä ja monet muut selkärankaiset ovat eri tavoin riippuvaisia hyönteisistä, ja hyönteisten biodiversiteetillä on selkärankaisille huomattava merkitys.

Turun yliopisto ja Luonnonvarakeskus ovat mukana kansainvälisessä tutkimusryhmässä, jonka katsausartikkeli on julkaistu hiljattain Nature Reviews Biodiversity -lehdessä. Tutkimus kokoaa yhteen satoja eri vuosikymmenten aikana tehtyjä tutkimuksia, ja muodostaa niiden pohjalta kokonaisvaltaisen kuvan näistä vuorovaikutussuhteista.

– Tiedämme, että hyönteiset ovat tärkeä ravinnonlähde ekologisissa ravintoverkoissa, mutta ymmärryksemme niiden muista rooleista lajien välisissä muissa vuorovaikutussuhteissa on ollut tähän asti hajanaista. Yhtä laaja-alaista katsausta ei ole aiheesta aikaisemmin tehty, kertoo apulaisprofessori Laura Antão Turun yliopistosta tiedotteessa.

Hyönteiset ovat merkittävä ravinnonlähde linnuille, kaloille, matelijoille, sammakkoeläimille ja nisäkkäille, joihin kuuluvista lajeista valtaosa käyttää hyönteisiä ainakin jossain määrin ravintonaan. Uusi tutkimus nostaa kuitenkin esiin monia muita ainutlaatuisia suhteita hyönteisten ja selkärankaisten välillä.

Esimerkiksi haikarat käyttävät hyönteisiä syöttinä houkutellakseen kaloja, tietyt myrkylliset sammakot saavat myrkkynsä muurahaisten ja kovakuoriaisten syömisestä ja yöperhoset edistävät laiskiaisten turkissa kasvavan levän kasvua, mikä on niille tärkeä ravinnonlähde.

Yleisesti ottaen tutkimus tuo esiin hyönteisten positiiviset, negatiiviset ja myös välilliset vaikutukset selkärankaisiin: ne tarjoavat ravintoa, rakenteita, puhtautta ja suojaa, mutta voivat myös aiheuttaa tauteja tai toimia jopa saalistajina.

– Kun satoja pitkän ajan kuluessa tehtyjä erillisiä tutkimuksia ja esimerkkitapauksia tarkastellaan kokonaisuutena, pystymme muodostamaan kokonaan uudenlaisen ymmärryksen siitä, kuinka yleisiä tällaiset lajien väliset vuorovaikutukset ovat, ja kuinka ne ulottuvat ravintoketjusuhteiden ulkopuolelle, Antão toteaa.

Tutkimuksessa korostettiin myös, että tiedot ovat edelleen vinoutuneita tiettyjen ryhmien ja alueiden suuntaan. Tämän vuoksi kokonaiskuva siitä, millaisia mahdollisia vaikutuksia hyönteiskantojen vähenemisellä on niistä riippuvaisiin selkärankaisiin, jää osin hämäräksi.

Hyönteislajeja arvioidaan olevan 14–30 miljoonaa. Viime vuosina joidenkin hyönteislajien kannat ovat vähentyneet hälyttävästi.

– Meiltä kuitenkin puuttuu järjestelmällistä tietoa ja analyyseja, joiden avulla voisimme selvittää, missä ja mitkä lajit ovat vähenemässä ja mitä seurauksia tällä voi olla, myös ihmisille.

Hyönteisten monipuolisten roolien ymmärtäminen selkärankaisten elämässä on myös olennaista tehokkaiden suojelustrategioiden suunnittelun kannalta..

– Jos välitämme selkärankaisten lajien menestymisestä, on samalla välitettävä myös hyönteisten monimuotoisuuden säilymisestä, ja tällä hetkellä suojelutoimet eivät ole riittävän tehokkaita, Antão sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)