Sääolosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi aiemmista vuosikymmenistä ja muutokset näkyvät varsinkin rannikkoseudulla. Talviset kelit alkavat myöhemmin ja kestävät lyhemmän aikaa. Talvet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Erilaiset talvet edellyttävät erilaisia tienhoitotoimia. Viime talvi oli erityisen leuto ja sateinen, minkä vuoksi jouduttiin poikkeuksellisen paljon suolaamaan pääteitä ja hoitamaan sorateiden pintakelirikkoa, kun taas aurauskalustoa ei juuri tarvittu.

Millaiseksi tämä talvi osoittautuu? Sitä emme vielä tiedä, mutta hoitourakoitsijat ovat valmiudessa ja kohdentavat hoitotoimenpiteitä keliolosuhteiden mukaisesti. Laatuvaatimukset määrittävät, kuinka nopeasti ja missä kunnossa teiden on oltava. Vaikka kelit eivät vielä näytä kovin talvisilta, liukkautta on jo torjuttu yöpakkasten vuoksi.

Talvihoidon laatuvaatimukset ovat erilaisia eri hoitoluokan teillä, mutta saman hoitoluokan teitä hoidetaan yhdenmukaisesti koko maassa. Tiet on jaettu liikennemäärien ja liikenteellisen merkityksen mukaan talvihoitoluokkiin. Vilkkaimmat tiet kuuluvat korkeimpiin hoitoluokkiin (Ise ja Is) ja vähäliikenteiset tiet lähes poikkeuksetta alimpiin hoitoluokkiin (II ja III). Alimmissa hoitoluokissa ovat yleensä tiet, joiden liikennemäärä on alle 800 ajoneuvoa vuorokaudessa. Korkeimmissa hoitoluokissa puolestaan ovat tiet, joiden liikennemäärä on vähintään 3 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on noin 8 000 kilometriä maanteitä. Niistä hieman yli 60 prosenttia on alimmissa hoitoluokissa ja reilut 20 prosenttia ylimmissä hoitoluokissa. Liikennesuoritteesta kuitenkin suurin osa (koko maan osalta noin 70 %) ajetaan korkeimpien hoitoluokkien teillä. Vastaavasti alimpien hoitoluokkien teillä ajetaan vain pieni osa kokonaisliikennesuoritteesta (koko maan osalta noin 10 %).

Liukkautta torjutaan yleensä suolaamalla, hiekoittamalla tai lumi- ja jääpintaa karhentamalla. Vilkasliikenteisillä teillä liukkauden torjunta tehdään suolaamalla ja vähäliikenteisillä teillä hiekoittamalla tai tien pintaa karhentamalla. Keskivilkkailla teillä liukkaudentorjunnassa voidaan käyttää keliolosuhteista riippuen joko suolaa tai hiekkaa. Suolattavilla tieosuuksilla teiden auraus ja liukkaudentorjunta voidaan tehdä samanaikaisesti. Muualla aurataan ensin lumet ja liukkauden torjunta tehdään sen jälkeen.

Toimenpiteet liukkauden torjumiseksi vilkasliikenteisillä teillä sekä niiden varsilla olevilla kevyen liikenteen väylillä on yleensä käynnistettävä parissa tunnissa. Keskivilkkailla alempaan hoitoluokkaan kuuluvilla teillä vastaava tavoite on neljä tuntia, mutta vähäliikenteisillä teillä hiekoitusta voi joutua odottamaan jopa seitsemän tuntia.

Urakoitsijoilla on käytössä kattavat sääennustuspalvelut, joiden avulla talvihoidon toimenpiteitä pyritään ajoittamaan oikein. Liukkautta torjutaan ennakkosuolaamalla jo ennen sään muuttumista pakkaselle. Sen sijaan kovemmilla pakkasilla liukkautta ei voi torjua suolaamalla. Vilkkaiden teiden paljas pinta saattaa hämätä autoilijaa ja antaa tunteen kesäkelistä. Tien pinta voi kuitenkin olla liukas. Pakkasliukkautta esiintyy tyypillisesti yli 6 pakkasasteen lämpötiloilla.

Vilkkaimmilla teillä pyritään tasalaatuisiin keliolosuhteisiin ympäri vuorokauden. Normaaliolosuhteissa vilkkailla teillä ei ole koskaan yli neljä senttiä lunta ja teiden auraamisen jälkeen tien pinnat ovat pääosin paljaana. Vähäliikenteisimmillä teillä saa olla irtolunta viisi senttiä ennen hoitotoimenpiteiden käynnistymistä ja hoitolenkit ovat pitkiä. Vähäliikenteisten teiden pitäisi olla aurattuina 5–6 tunnissa siitä, kun toimenpiteet on käynnistetty. Käytännössä tiellä voi olla jopa kymmenen senttiä lunta ennen auraamista.

Kevyen liikenteen väylillä saa olla 3–4 senttiä irtolunta ennen hoitotoimenpiteiden käynnistymistä ja väylien pitää olla aurattuina 3–4 tunnissa siitä, kun toimenpiteet on käynnistetty. Kevyen liikenteen väylien laatuvaatimukset eivät ole voimassa yöaikaan.

Talvisin kelit voivat muuttua nopeastikin, jolloin hoitourakoitsijan on mahdoton vastata laatuvaatimusten mukaisesta teiden hoidosta. Koko käytettävissä oleva kalusto on kuitenkin suorittamassa hoitotoimenpiteitä ja tiet hoidetaan niin nopeasti kuin mahdollista. Koska vilkkaat tiet pidetään talvellakin pääosin paljaana, hoitolenkit ovat melko lyhyitä.

Sen sijaan vähäliikenteisellä tieverkolla yksittäinen hoitolenkki on keskimäärin noin 70 kilometriä pitkä, joten hankalassa talvikelissä sen läpi ajaminen kestää vähintään kaksi tuntia. Vaikka kunnossapitoajoneuvo olisi jatkuvasti liikenteessä, kovilla tuulilla tai runsaan lumisateen aikana tiestölle ehtii kertyä useampi sentti lunta hoitolenkin aikana.

Liukkaudentorjunnassa käytettävä hiekka voi puolestaan huuhtoutua vesisateella helposti pois jäätyneeltä tienpinnalta. Lisäksi liukkaalla kelillä hoitolenkin ajaminen kestää kauemmin ja hiekan haku välillä hidastaa lenkkiä entisestään. Teiden talvihoitotoimenpiteiden ajoitusta ei voi valita ennakkoon ja kunnossapitotoimet vaativat aina oman aikansa.

Talvihoitotoimenpiteiden kannalta haastavat kelit ovat yleistyneet. Esimerkiksi sade huuhtoo suolan tai hiekan tieltä ja vesi jäätyy tienpintaan. Sateista pehmenneen soratien päälle satavaa lunta ei voi aurata turvallisesti. Pahin tilanne on, kun lumisade muuttuu kesken kaiken vesisateeksi. Tällöin vesi muuttaa lumen sohjoksi ja jäätyy tienpintaan eikä liukkautta voi torjua ennakoivasti ja kuluu tunteja, ennen kuin kaikki tiet on ehditty auraamaan. Myös päällysteen kunto vaikuttaa merkittävästi talvihoidon laatuun. Urat, päällystevauriot, paikkaukset ja reunapainumat tekevät päällysteen pinnasta epätasaisen, jolloin lumen poisto tasaisesti auraamalla on vaikeaa.

Talvihoidolla ei pyritä saamaan aikaan kesäkelejä. Talvihoidolla turvataan teiden liikennöinti kaikilla teillä ja pääteillä pyritään ennakoitavaan ja häiriöttömään liikenteeseen. Sen sijaan vähäliikenteisemmillä teillä on talvihoitolinjausten mukaista, että ajonopeutta hiljennetään keliolosuhteiden mukaan. Tienkäyttäjillä on aina oma vastuu sopeuttaa ajonopeus vallitsevien kelien mukaan. On normaalia, että liukkautta saattaa esiintyä ajoittain ja ajoaika voi pidentyä. Täysin tasalaatuisia ajo-olosuhteita ei voida taata, sillä sade- ja lumikuurot voivat olla hyvin paikallisia.

Tienkäyttäjän kannattaa ennakoida kelejä ja sopeuttaa omat aikataulunsa kelien mukaan. Talvikeleillä kannattaa varata suosiolla aina reilummin aikaa matkantekoon.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)