Itämerellä nähtiin kuluvan vuoden lentolaskennoissa lähemmäs 46 000 harmaahyljettä eli hallia. Näistä Suomen merialueella oli runsaat 18 000. Perämeren norppalaskentoja vaikeuttavat epävakaat jääolosuhteet, joten laskentatuloksessa on ollut viime vuosina suurta vaihtelua (10 000–15 000 norppaa).

Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin vajaa viisi prosenttia vuodessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomen alueella keskimääräinen kasvu vastaavalla ajalla on ollut kolmen prosentin luokkaa.

Viime vuoden pienemmän laskentatuloksen jälkeen tämän vuoden kanta-arvio on linjassa edellisten vuosien kanssa. Koko Itämeren osalta kanta-arvio on runsaat 9 000 yksilöä suurempi kuin viime vuonna. Osaltaan siihen vaikuttaa, että nyt mukana on myös Venäjän laskennat Suomenlahdelta. Suomen merialueella kanta-arvio on noin tuhat yksilöä suurempi kuin viime vuonna, ja se on samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2021. Neljänä viime vuotena laskentatulos on Suomessa ollut 17 000–18 000 hallia.

Valtaosa (yli 90 prosenttia) halleista tavataan edelleen keväisin karvanvaihtoaikaisen levinneisyyden ydinalueella Suomen, Ruotsin ja Viron merialueilla. Suomen merialueen halleista noin 88 prosenttia oli laskentahetkellä lounaisessa ulkosaaristossamme.

Hallit kuvataan lentolaskennoissa ulkoluodoilta karvanvaihdon aikaan touko–kesäkuun vaihteessa, ja yksilömäärät lasketaan kuvista. Laskentatulos edustaa hallien minimimäärää, ja vaihteleva osa yksilöistä on aina laskennan tavoittamattomissa. Yksittäisten vuosien väliset erot laskentatuloksessa eivät siksi kerro suoraan kannan koon muutoksista. Kannankoon muutoksia on hyvä tarkastella useiden vuosien laskentatulosten trendinä. Muina vuodenaikoina hallien sijoittuminen eri merialueille voi myös poiketa merkittävästi kevään tilanteesta.

Perämeren norppakanta on kasvanut keskimäärin vajaat viisi prosenttia vuodessa 2010-luvun alkupuoliskolle asti. Norppien laskentatulos on kuitenkin vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti (10 000–15 000). Vaihtelu johtuu huhtikuussa tehtävän laskennan aikaisista jääolosuhteista. Mikäli jäiden rikkoutuminen on jo alkanut, nähdään laskennoissa suuria norpparyhmiä, mikä nostaa tuloksen poikkeuksellisen suureksi.

Kevään arvio Perämereltä oli 14 100 norppaa, edellisenä vuonna arvio sen sijaan oli 10 500 norppaa. Tämä ei kerro kannan äkillisistä muutoksista, vaan vaihtelusta laskentaolosuhteissa. Vuosien välinen vaihtelu on moninkertaistunut, eikä viime vuosien poikkeavia tuloksia ole voitu enää käyttää kasvutrendin arvioinnissa aiempien tulosten jatkona. Laskenta-aikasarjan jatkuessa voidaan kannankehityksen suuntaa kuitenkin arvioida näidenkin vuosien perusteella.

Norppien laskenta perustuu otantaan. Tasavälein lennetyillä laskentalinjoilla havaitut norpat muodostavat otannan, joka monistetaan koko jääalan laskentakannaksi (jäällä laskenta-aikaan olevien norppien määrä). Kevään 2022 laskentalinjoilla katettiin noin 13,6 prosenttia jääalasta ja nähtiin noin 1 420 norppaa. Vastaavasti kevään 2023 otos oli noin 13,5 prosenttia jääalasta ja laskennoissa nähtiin noin 1 910 norppaa.

Suomen merialueen hallilaskennat tekee Luonnonvarakeskus (Luke). Koko Perämeren norppalaskennoista vastaa Ruotsin luonnonhistoriallinen museo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)