Muistatko sen Simpsonit-meemin, jossa rehtori Skinner miettii, onko hän menettänyt otteensa, mutta päätyy kuitenkin lopputulokseen, että lapset ovat väärässä. ”Am I out of touch? No, it’s children who are wrong.”

Parin viime vuoden aikana olen samaistunut Skinneriin säännöllisesti. Tosin minun kohdallani ihmettelyn kohteena eivät ole lapset. Oman skinneriyteni on lasten sijaan aikaan saanut lasten sijaan aikuiset ystäväni. Kaltaiseni, joiden ensimmäinen assosiaatio lausahduksesta out of touch pitäisi olla Hall&Oatesin hitti, eikä mikään meemi.

Olen tukevasti keski-ikäinen. Hyvänä aamuna vain paria paikkaa kolottaa, ajatus baariin lähtemisestä viikonloppuna tuntuu enemmän vaivalta kuin innostavalta, muistelen säännöllisesti nuoruuttani, minusta tuntuu edelleen, että vuosi 2010 oli pari vuotta sitten ja niin edelleen. Kun joku lehti tekee listan ”xx asiaa, joista tiedät olevasi keski-ikäinen”, valtaosa kohdista osuu.

Kaveripiiriäni seuratessani huomaan kuitenkin, että heitä keski-ikäisyys näyttää vaivaavan vielä huomattavasti itseäni pahemmin.

Yksi kaverini löysi muutama vuosi sitten neljänkympin kolkutellessa sienestämisen ja marjastamisen riemut. Häntä ei olekaan sen jälkeen pahemmin näkynyt. Jos hän ei säännöllisesti postaisi someen, eli Facebookiin, kuvia sieni- ja marjasaaliistaan, pelkäisin karhun vieneen hänet. Toivottavasti siis postaa jatkossakin.

Toinen kaverini osti muutama vuosi sitten omakotitalon ja opetteli nikkaroimaan. Häntäkään ei pahemmin ole näkynyt, mutta onneksi hän kertoo Facebookissa yksityiskohtaisesti rempan etenemisestä sanoin ja kuvin. Olen saanut usean illan ihastella yksityiskohtaisia ennen ja jälkeen -kuvia. Nyt kun monivuotinen projekti alkaa olla loppusuoralla, kaverini on alkanut harkita asuntoflippaamista.

Kolmas kaverini aloitti karavaanariharrastuksen. Hän halusi ostaa moottoripyörän, mutta vaimo ei antanut. On kuulemma kätevää asua asuntoautossa, joka on melkein kuin koti, vähän ahtaampi vain.

Itseäni ei sen enempää sienestys, asuntoautot kuin vuosien remppaprojektitkaan kiinnosta. Tosin kuulemma tällaiset keski-ikäisen miehen elämään kuuluvat perusharrasteet voivat yllättää salakavalasti. Ainakin pari tuttua on hurahtanut niihin ”yhdessä yössä”.

Vielä en taida olla vaaravyöhykkeessä. Pakon edessä jouduimme remppaamaan taannoin keittiönvalot. Tai siis soitimme sähkömiehelle, joka asian hoiti.

Minun mielenkiintoni alkoi siitä, että valot eivät toimineet ja loppui siihen, että ne toimivat. Joku toinen olisi voinut miettiä hyvinkin tarkkaan esimerkiksi valojen ulkonäköä.

Ilkka Lappi