Turkulaisten kaksijakoisuus alkaneessa ratikkataistossa perustunee kolmeen pointtiin. Toiset näkevät jäykkyyden, kiveen (mutaan) hakkaamisen, pysyvän kiinteyden reiteissä olevan suurin kannatusperuste. Toiset taas ylivoimaisena heikkoutena.

Toisilla on selkeästi näyttämisenhalu, imagen tavoittelu hyvin tärkeää. Pakkohan sellainen on olla, kun Tampereen Ilmarilla ja Hesan Danielillakin kerran on. Siinä heidän perusteensa. Toisilla taas ei moista kilpailuhenkeä ja alemmuuskompleksia juurikaan ilmene.

Sitten on vielä vahva jakolinja uskomuksissa ja kukkaroon kurkistelemisessa. Toiset eivät suostu uskomaan, että niin ”taatut allianssihinnat” kyllä voivat pitää mutta voivat myös kasvaa urakan ulkopuolisista, ”yllättävistä” mutta välttämättömistä lisätarpeista ja – kustannuksista. Tuskinpa missään urakassa koskaan tai missään on osattu huomioida kaikkea yllättävää lisätyötä saati laskea sitä mukaan. Juristit kyllä mieluusti ovat rahasta valmiit niistä ja niiden rajoista pitkiäkin aikoja riitelemään. Eli hintauskovaisten vakaumusta tullaan varmasti vielä ajan saatossa koettelemaan.

On se valtuusto aika Aleksanteri Suuri 2, jos nämä Gordionin solmut täysin pystyy avaamaan. Joten taisto siihen asti jatkukoon.

Esa Juhani