Suomen menestystarina maana on perustunut pitkälti korkeaan koulutustasoon. Suomalaisten korkeakoulutettujen määrä on lähtenyt kuitenkin laskuun, vaikka yhteiskunnan tavoitteet ovat ihan päinvastaiset. Pitääkö meidän olla huolissamme?

Jokisipilä: Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut sellainen merkkipaalu kulttuurisesti, että korkeakoulutettujen ihmisten osuus on alkanut laskemaan.

Antell: Omat lapset ovat siinä iässä, että he käyvät sitä valintaa nyt läpi, millainen ammatti olisi kiinnostava ja mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan.

MJ: Useiden vuosikymmenten jälkeen mennäänkin nyt siis toiseen suuntaan. Ja kun nyt sitten pohdimme, että mihin suomalaisen yhteiskunnan menestys on pitkälti perustunut.

A-CA: Minun on tosi vaikea neuvoa heitä, koska maailma ja yhteiskunta on täysin toisenlainen kuin omassa minun omassa nuoruudessani oli.

MJ: Kyllä suurin ja keskeisin selittävä tekijä on juuri se korkeakoulutus. Ymmärrän toisaalta nuoria ihmisiä, jotka kyseenalaistavat sen, että miksi pitää kuluttaa jotain yliopiston penkkejä kuusi vuotta, jos se ei suoraan tuota mitään.

A-CA: Meidän aikanamme sanottiin, että koulutus kantaa aina pitkälle, mutta tänä päivänä esimerkiksi tekoäly vie työpaikkoja korkeakoulutetuilta ihmisiltä.

MJ: Kun itse kirjoitin vuonna 1991, sanottiin että kun jatkaa yliopistoon, ei tarvitse olla lainkaan huolissaan työllistymisestä. Tilanne kuitenkin muuttui esimerkiksi 1990-luvun lamavuosien kautta.

A-CA: Nyt tilanne onkin kääntynyt siihen suuntaan, että duunareilla onkin paremmin töitä tarjolla. Putkimiehillä ja sähkömiehillä on töitä, mutta mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä?

MJ: 1990-luvun lopulla väittelin ja silloin sanottiin, että ei nyt tohtorin ainakaan tarvitse olla huolissaan työmarkkinoista. Sitten sekään ei taannut enää turvattua toimeentuloa.

A-CA: Syntyykö ihmisille oikeasti uusia työpaikkoja? Silloin kun internet tuli, pelättiin jo että kaikki työpaikat menevät, mutta syntyikin uusia työpaikkoja.

MJ: Sen jälkeen on käynyt myös hyvä tuuri, että on saanut olla pysyvästi töissä onneksi kaikki nämä vuodet. Ja sehän ei ole esimerkiksi yliopistomaailmassa mikään itsestään selvyys.

A-CA: Olen sanonut omille lapsilleni, että en oikein osaa neuvoa nyt teitä. Paras neuvoni on ollut, että hakeutukaa sinne, minne teillä on kutsumus. Noudattakaa sitä, niin olette ainakin sellaisella alalla, joka teitä varmuudella kiinnostaa.'

Heikki Möttönen