Käynnissä olevan Elinluovutusviikon teemana on elinsiirron ihme. Elinsiirto on vakavan sairauden viimeinen hoitomuoto. Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula, vaikka vuodesta on todennäköisesti tulossa ennätysvuosi tehtyjen elinsiirtojen suhteen. Teemaviikolla kiitetään kaikkia elinluovuttajia ja heidän perheitään. Ilman elinluovuttajia ei ole elinsiirtoja.

Suomessa noin 400 ihmistä odottaa elinsiirtoa tälläkin hetkellä. Tehtyjen elinsiirtojen määrää rajoittaa pula siirrettävistä elimistä. Joka vuosi elinsiirtoa odottavia menehtyy, koska sopivaa siirre ei löytynyt ajoissa.

Syyskuun loppuun mennessä Suomessa on tehty 396 elinsiirtoja (luvut HUS). Jos vauhti jatkuu vuoden loppuun asti alkuvuoden kaltaisena, tulossa on elinsiirtojen ennätysvuosi ja maaginen 500 siirron raja menee rikki. Aiempi ennätys on vuodelta 2023, jolloin elinsiirtoja tehtiin 475. Elinluovuttajien määrässä on kuukausittain ja vuosittain luonnollista vaihtelua. Viimeisen kymmenen vuoden aikana elinsiirtoja on tehty keskimäärin 415 vuodessa. Elinsiirtojen määrä on lisääntynyt tasaisesti. Esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 2006, elinsiirtoja tehtiin 294.

Elinsiirto antaa vakavasti sairaalle ihmiselle mahdollisuuden jatkaa elämää. Usein muutos elinsiirron saaneen voinnissa on dramaattinen ja nopea.

– Elinsiirron saanut saa kirjaimellisesti elämänsä takaisin. Ennen elinsiirtoa elämää ovat hallinneet usein raskaat hoidot ja yksinkertaisetkin arjen askareet ovat olleet monen ponnistuksen takana. Vakava, henkeä uhkaava sairaus, rajoittaa myös sosiaalisia suhteita ja itselle tärkeiden asioiden harrastamista, kertoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa tiedotteessa.

Onnistuneen elinsiirron jälkeen voi palata elämään omannäköistään elämää: opiskella, käydä töissä, harrastaa ja liikkua, viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa sekä saada jopa perheenlisäyksen.

Sen lisäksi, että elinsiirto pelastaa hengen, esimerkiksi munuaisensiirto on yksi kustannustehokkaimmista hoidoista. Valtaosa munuaisensiirtoa odottavista on dialyysihoidossa. Hoito on kallista yhteiskunnalla ja erittäin kuormittavaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle, joka joko tekee dialyysin päivittäin tai useita kertoja viikossa omatoimisesti kotona tai käy hoitoyksikössä hoidossa kolme kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan. Jo ensimmäisenä munuaisensiirron jälkeisenä vuotena toimiva siirre säästää yhteiskunnan rahoja 40 000 euroa vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana munuaisensiirtoja on tehty keskimäärin 270 vuodessa ja elossa on yli 3 000 munuaisensiirron saanutta. Yhteiskunnan säästöt nousevat miljooniin.

– Moni työikäinen elinsiirron saanut palaa työhön toipumisajan jälkeen. Ei ehkä ole kovin liioiteltua sanoa, että elinsiirron saanut on kiitollinen verojen maksaja. Suomessa pääsy elinsiirtoon ei katso lompakon paksuutta, Inomaa muistuttaa.

Elinsiirron ihmeen taustalla on vuosikymmenten lääketieteellinen tutkimus ja kehitys sekä lukuisten ammattilaisten saumaton yhteistyö. Suomessa elinsiirtojen tulokset ovat huippuluokkaa.

– Elinluovuttajien määrän kasvu on seurausta vuosien pitkäjänteisestä kehittämistyöstä sekä elinluovutustoimintaan osallistuvien terveydenhuollon ammattilaisten merkittävästä panoksesta. Keskeisessä asemassa on henkilöstön jatkuva koulutus. Osaamista tarvitaan erityisesti mahdollisen elinluovuttajan tunnistamiseen ja hoitoon, kuolevan potilaan läheisten kohtaamiseen sekä vainajan elinluovutustahdon selvittämiseen, sanoo valtakunnallinen elinluovutuskoordinaattori, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Maarit Lång HUS konsernihallinnosta.

Ensimmäinen elinsiirto, joka oli munuaisensiirto, tehtiin Suomessa vuonna 1964 eli yli 60 vuotta sitten. Maksansiirrot alkoivat vuonna 1982. Sydämiä on siirretty vuodesta 1985 ja keuhkoja vuodesta 1990. Ensimmäinen suolensiirto tehtiin vuonna 2009 ja ensimmäinen yhdistetty haiman- ja munuaisensiirto vuonna 2010.

Yhteensä Suomessa on tehty jo yli 13 000 elinsiirtoa. Toimivan siirteen avulla elää yli 5 000 ihmistä.

Elinluovuttaja voi pelastaa usean ihmisen hengen. Jokainen toteutunut elinsiirto alkaa elinluovuttajasta. Ilman elinluovuttajia ei ole elinsiirtoja. Elinluovutusviikolla kiitetään kaikkia elinluovuttajia ja heidän perheitään arvokkaasta lahjasta.

Lain mukaan jokainen on elinluovuttaja, jos ei ole sitä eläessään kieltänyt. Mahdollisen luovuttajan tahto on aina pyrittävä selvittämään, ja elinluovutuksen mahdollisuudesta ja sen merkityksestä on keskusteltava läheisten kanssa. Jos elinluovuttajan kanta ei ole selvillä, kysytään sitä omaisilta. Omaiset eivät voi lain mukaan kuitenkaan kieltää elinluovutusta omaan tahtoonsa vedoten.

– Elinluovutustahdon ilmaiseminen on edelleen tärkeää. Se varmistaa oman tahdon toteutumisen ja kertoo sen selkeästi myös läheisille. Elinluovutus kannattaa ottaa esille siis myös kotona ja kertoa läheisilleen oma mielipiteensä asiasta, Inomaa muistuttaa.

Elinluovutustahdon voi ilmaista allekirjoittamalla paperisen elinluovutuskortin ja pitämällä sen lompakossaan, tallentamalla tiedon puhelimen SOS-tietoihin, kirjaamalla tahdon OmaKantaan ja ennen kaikkea kertomalla sen läheisilleen.

– Jokainen voi ilmaista elinluovutustahtonsa, vaikka on totta, että kaikkien elimet eivät sovi luovutettavaksi. Elinten kelpoisuutta ei kuitenkaan tarvitse itse arvioida. Sopivuuden ja elinten kunnon arvioivat lääkärit, Inomaa jatkaa.

Myös ikääntynyt voi olla elinluovuttaja. Tällä hetkellä elinluovuttajan yläikäraja on 85 vuotta. Vakava perussairauskaan ei välttämättä estä elinluovutusta, mutta viiden vuoden sisällä sairastettu syöpä ja aktiivinen hepatiitti B- tai HIV-infektio estävät kuitenkin luovutuksen.

– Elinluovutus on tuntemattoman lahja tuntemattomalle. Suuri kiitos kaikille kansalaisille myönteisestä suhtautumisesta elinluovutukseen sekä terveydenhuollon ammattilaisille heidän arvokkaasta työstään elinluovutuksen mahdollistamiseksi, Lång kiittää.

Elinluovutusviikkoa vietetään tänä vuonna lauantaista lauantaihin. Viikon teema on Elinsiirron ihme. Elinsiirto pelastaa saajansa hengen tai parantaa merkittävästi tämän elämänlaatua

Munuais- ja maksaliitto ja muut Lahja elämälle -järjestöt sekä niiden jäsenyhdistykset järjestävät paikallisia tapahtumia ympäri Suomen. KYLLÄ elinluovutukselle -toiminta jakaa tietoa valtakunnallisesti muun muassa somekampanjalla ja ulkomainonnalla. Viikon aikana julkaistaan elinsiirron saaneiden tarinoita ja tehdään vaikuttajayhteistyötä. Elinluovutusviikko on esillä myös sairaaloissa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)