Koiran rotu on tärkein persoonallisuuteen liittyvä tekijä, mutta myös ikä ja sosiaalinen ympäristö ovat yhteydessä persoonallisuuteen. Helsingin yliopiston tutkijoiden mukaan sekä kasvattajalla että koiranomistajalla on tärkeä rooli persoonallisuuden kehityksessä.

Ihmisen paras ystävä koira on suosittu lemmikki. Erilaisia koirarotuja on satoja ja jokaisen niistä sanotaan olevan erilaisia persoonia. Helsingin yliopiston tuore tutkimus vahvistaa tätä käsitystä koirarotujen välisistä luonne-eroista.

– Koiran rotu on tärkein selittävä tekijä persoonallisuuserojen taustalla. Kaikki koirat ovat yksilöitä ja kaikista roduista löytyy erilaisia luonteita, mutta rodut eroavat siinä, minkälaisia suurin osa yksilöistä on persoonallisuudeltaan, toteaa tutkijatohtori Milla Salonen.

Tutkimusta tehdessään Salonen toimi tutkijana Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Nykyisin hän tekee tutkimusta Turun yliopistossa biologian laitoksella.

Koirien geenitutkimusryhmän tutkijat keräsivät valtavan, yli 11 000 koiran käyttäytymiskyselyaineiston ja selvittivät persoonallisuuteen liittyviä ympäristö- ja muita tekijöitä. Erilaisia rotuja oli aineistossa mukana yli 300, jotka ryhmiteltiin 52 roturyhmään. Rotujen välisiä eroja ei ole aiemmin selvitetty näin kattavasti. Monia tutkimuksessa olevia rotuja ja roturyhmiä ei ole tutkittu koskaan aiemmin.

– Tämä tutkimus on ajankohtainen tarkennus rodun merkityksestä koiran persoonallisuuteen, sillä viime vuonna julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa rodun vaikutus tulkittiin hyvin vähäiseksi. Rotu on tärkein tekijä persoonallisuuden taustalla, mutta persoonallisuuteen vaikuttavat monet perinnölliset ja ei-perinnölliset tekijät mutkikkaalla tavalla, tähdentää professori Hannes Lohi eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten tekijöiden yhteyttä seitsemään persoonallisuuspiirteeseen: epävarmuuteen, koulutettavuuteen/keskittymiskykyyn, aggressiivisuuteen/dominoivuuteen, energisyyteen, koirasosiaalisuuteen, ihmissosiaalisuuteen ja määrätietoisuuteen.

Kaikissa persoonallisuuspiirteissä oli suuria eroja koirarotujen ja -roturyhmien välillä.

Korkein epävarmuus: shetlanninlammaskoira, espanjanvesikoira, kääpiöpinseri

Matalin epävarmuus: bullterrierit, lyhytkuonoiset koirarodut, aasialaiset alkukantaiset rodut

Korkein koulutettavuus/keskittymiskyky: labradorinnoutaja, bordercollie

Matalin koulutettavuus/keskittymiskyky: parsonrussellinterrieri, rekikoirat, bullterrierit

Korkein aggressiivisuus/dominoivuus: voimakoirat, saksanpaimenkoira, parsonrussellinterrieri

Matalin aggressiivisuus/dominoivuus: kultainennoutaja, labradorinnoutaja

Korkein energisyys: parsonrussellinterrieri, belgianpaimenkoirat, englantilaiset paimenkoirat

Matalin energisyys: laumanvartijakoirat, aasialaiset alkukantaiset rodut

Korkein ihmissosiaalisuus: bullterrierit, kääpiökoirat, kultainennoutaja

Matalin ihmissosiaalisuus: laumanvartijakoirat, aasialaiset alkukantaiset rodut

Korkein koirasosiaalisuus: suomenlapinkoira, mastiffityyppiset koirat, ajokoirat

Matalin koirasosiaalisuus: bordercollie, kiinanharjakoira, saksanpaimenkoira

Korkein määrätietoisuus: kääpiöpinseri, aasialaiset alkukantaiset rodut

Matalin määrätietoisuus: kultainennoutaja, shetlanninlammaskoira

Tutkimuksessa selvitetyistä ympäristötekijöistä pentuajan sosiaalistaminen merkitys oli suurin. Suuri määrä sosiaalistamiskokemuksia pentuaikana (7 viikon – 4 kuukauden iässä) oli yhteydessä matalampaan epävarmuuteen ja aggressiivisuuteen/dominoivuuteensekä korkeampaan koulutettavuuteen/keskittymiskykyyn ja ihmis- ja koirasosiaalisuuteen.

– Tuloksemme viittaavat siihen, että uuden omistajan kannattaa tutustuttaa pentua mahdollisimman paljon vieraisiin ihmisiin, paikkoihin ja eläimiin. Sosiaalistaminen tulee tietenkin tehdä aina pennun tahdissa, eli pentua ei saa pakottaa pelottaviin tilanteisiin, tarkentaa tutkijatohtori Salonen.

Koiran ikä oli vahvasti yhteydessä sen käyttäytymiseen. Vanhoilla koirilla koulutettavuuden/keskittymiskyvyn keskiarvo oli korkeampi kuin nuorilla. Päinvastainen yhteys havaittiin iällä ja epävarmuudella, energisyydellä sekä ihmis- ja koirasosiaalisuudella: nuorilla koirilla näitä esiintyi enemmän.

Tutkitut taustatekijät selittivät vain pienen osan persoonallisuuspiirteiden vaihtelusta yksilöiden välillä. Tämä ja havaitut suuret rotuerot viittaavat siihen, että persoonallisuus on myös vahvasti perinnöllistä. Todennäköisesti myös pikkupentuajan ympäristön, esimerkiksi emon tarjoaman hoivan merkitys on suuri, mutta tätä tutkimuksessa ei pystytty selvittämään.

– Tutkimuksemme perusteella persoonallisuuspiirteet ovat erittäin monimutkaisia ja niissä on hämmästyttävää samankaltaisuutta koirien, ihmisten ja muiden eläinten välillä, kiteyttää tutkijatohtori Salonen.

Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia (308887) ja Jane ja Aatos Erkon Säätiö.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)