Lohien perimän tutkimuksessa paljastui, että kalastuksen painottuminen esimerkiksi alkukesään voi muuttaa lohikantojen lisääntymisikää ja keskikokoa. Tieto auttaa kalastuksen suunnittelussa ja lohikantojen monimuotoisuuden suojelussa.

Helsingin yliopiston johtama tuore tutkimus selvitti, kuinka eri aikoina kutuvaellusta kalastetut Itämeren lohet eroavat toisistaan perinnöllisesti.

Suuret ja vanhat lohet vaeltavat kutemaan muita ikäluokkia aiemmin eli kalastuskauden alussa loppukeväästä ja alkukesästä. Tutkimus osoitti, että etenkin alkukesästä kalastus kohdistuu sekä Pohjanlahden rannikolla että Tornionjoessa voimakkaasti suuriin lohiin, jotka kantavat niin kutsuttua ”suuren lohen geenimuotoa”. Kyseinen geenimuoto ohjaa lohta kasvamaan suurikokoiseksi ja tulemaan sukukypsäksi vanhempana kuin muut lohet. Lohikantojen elinvoimaisuus voi kärsiä, jos suuret lohet vähenevät.

Geneettiset analyysit tuhansista vuosien 1928 ja 2020 välillä kalastetuista luonnonlohista osoittivat, että vuodesta riippumatta suuren lohen geenimuotoa kantavat lohet olivat saaliissa yleisempiä kesän kynnyksellä kuin myöhemmin kalastuskauden aikana.

– Löydös viittaa siihen, että jos kalastus painottuu tiettyyn aikaan, se voi aiheuttaa evolutiivisia muutoksia lohen sukukypsyysiässä ja siten kalastettavien lohien koossa. Voimakas kalastus alkukesästä saattaa johtaa siihen, että suuren lohen geenimuoto vähenee ja lohet kutevat aiempaa nuorempina ja pienempinä, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja Antti Miettinen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan suurten lohien väheneminen olisi huono uutinen lohikantojen lisääntymismenestykselle, monimuotoisuudelle ja kookkaita saaliita suosiville kalastajille.

Tutkimuksessa analysoitiin Pohjanlahden rannikon lohirysien ja Tornionjoen vapakalastajien saalista. Molemmissa saalis koostui alkukesästä loppukesää enemmän lohista, jotka kutevat Tornionjoen ja Kalixjoen yläjuoksuilla. Itämeren lohen suurin kanta kutee Tornionjoen ja Kalixjoen laajassa jokisysteemissä.

– Alkukauden kalastus sekä merellä että joella kohdistuu erityisen vahvasti näiden jokien latvavesiltä lähtöisin oleviin lohiin, mikä kannattaa huomioida kalastuksensäätelyssä ja näiden lohikantojen elinvoimaisuuden turvaamisessa, Miettinen sanoo.

Itämeren lohikannat ovat tärkeitä taloudellisesti, kulttuurisesti ja ekosysteemien toiminnan kannalta. Luonnonvarakeskuksen mukaan viime kesänä Itämeren suurimpaan lohijokeen Tornionjokeen nousi kutemaan huolestuttavan vähän lohia. Myös lohenkalastuksen lakisääteinen ajoitus merellä ja Tornionjoessa on herättänyt Suomessa runsaasti keskustelua ja kysymyksiä, joihin vastajulkaistu tutkimus pyrkii vastaamaan. Tutkimus auttaa ymmärtämään, miten kalastuksen ajallinen painottuminen vaikuttaa lohikantojen ominaisuuksiin.

– Tutkimus vankisti tietopohjaa lohikantojen monimuotoisuuden säilyttämisestä tasapainoisella kalastuksella, kertoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta.

Kalastussäädökset rajoittavat Itämeren lohen kalastuksen sallittua ajankohtaa ja saalismääriä. Osa rajoituksista pyrkii ehkäisemään suurten, loppukeväällä ja alkukesästä vaeltavien lohien liiallista kalastusta.

– Tutkimuksemme osoittaa, että alkukesän kalastuksen rajoittamisessa ollaan oikeilla jäljillä. Jatkossa on tarpeen arvioida vielä tarkemmin, kohdistuuko nykyinen kalastus tasapuolisesti lohikantojen perimältään erilaisiin osatekijöihin. Seurantatutkimus voisi näyttää, tapahtuuko lohikannoissa todella evolutiivisia muutoksia kalastuksensäätelyn muuttuessa, Romakkaniemi pohtii.

Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen (Luke), Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) ja University of the Highlands and Islands (UHI) -yliopiston yhteistyönä.

Tutkimuksessa analysoidut Itämeren lohen näytteet ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) näytearkistoista. Tutkitut lohet kalastettiin vuosien 1928 ja 2020 välillä Tornionjoelta, Kalixjoelta ja Pohjanlahden rannikolta. Kalastettujen lohien suomunäytteistä eristettiin tutkimuksen geneettisissä analyyseissä käytetty DNA.

Tutkimuksen rahoittivat maa- ja metsätalousministeriö, kalastonhoitomaksuvarat, Luonnonvarakeskus, Tornionjoen kalaluvista saadut tuotot, Alfred Kordelinin säätiö, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (Betty Väänäsen rahasto), Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö (Itämeri-rahasto), Suomalainen Tiedeakatemia, Helsingin yliopisto, Swedish Agency for Marine and Water Management, Swedish Research Council Formas, Kempestiftelserna ja Euroopan unioni.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)