Väylävirasto on päivittämässä maantieverkon nopeusrajoitusohjetta ja esittää monien teiden, joilla rajoituksena on ollut sata kilometriä tunnissa, nopeusrajoituksen alentamista. Autoliitto vastustaa kategorista nopeusrajoitusten alentamista ja suhtautuu kriittisesti teoreettisiin laskelmiin liikenneturvallisuushyödyistä.

Väylävirastossa on käynnissä maanteiden nopeusrajoitusohjeen päivitys, jonka tavoitteena on, että nopeusrajoitusjärjestelmä on kokonaisuutena johdonmukainen ja linjassa nykyisten liikenne- ja ympäristöolosuhteiden kanssa. Uuden ohjeen mukaan nopeusrajoitus laskisi sadasta kilometristä tunnissa 80 kilometriin tunnissa noin 1 800 kilometrillä. Muutos kohdistuu teihin, joilla onnettomuusriski on kohonnut. Näitä teitä ovat vähäliikenteiset maantiet ja vilkasliikenteiset tiejaksot, joilla kohtaamisonnettomuusriski on kohonnut. Väyläviraston laskelmien mukaan nopeusrajoitusten laskeminen johtaisi arviolta seitsemän kuolonkolarin vähenemiseen vuodessa.

– Suunnitelmissa ei kuitenkaan mainita kuinka paljon onnettomuuksia on tapahtunut tieosuuksilla, joiden nopeusrajoitusta nyt ollaan laskemassa. Laskennallisten arvioiden sijaan pitäisi selvittää todellinen onnettomuustieto ja tehdä päätöksiä sen perusteella. Nopeusrajoitusohjetta arvioitaessa tulisi myös jättää huomiotta törkeästä piittaamattomuudesta, kuten rattijuopumuksesta, törkeistä ylinopeuksista tai tahallisuudesta johtuneet onnettomuudet, joissa ei nopeusrajoituksella ole mitään merkitystä, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen toteaa tiedotteessa.

Autoliitto arvioi, että liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi viime vuosina ja positiivinen kehitys jatkuu edelleen. Nykyinen ohje on vuodelta 2009, jolloin keskimääräinen Suomessa liikennekäytössä ollut auto oli noin vuosimallia 1997. Silloin aloitettiin autojen Euro NCAP -kolaritestaus, jolla on ollut valtava merkitys ajoneuvojen turvallisuuteen. Autojen turvallisuus on parantunut. Nopeasti yleistyvät kaistavahti, kaistakeskitin ja kaistallapitojärjestelmä ovat omiaan ehkäisemään tahattomia vastaantulijoiden kaistalle ajautumisia sekä ojaan suistumisia.

Kategoriseen nopeusrajoitusten alentamiseen liittyy Autoliiton mukaan myös riski siitä, että nyt rajoituksia noudattava suuri enemmistö ei enää koe rajoituksia liikenneympäristöä vastaavaksi ja on valmis rikkomaan niitä. Tämä ilmiö on jokavuotinen talvi- ja pimeän ajan rajoituksiin siirryttäessä, jolloin ylinopeudet lisääntyvät rajoituksia alennettaessa kelin ollessa hyvä.

– Yleinen sääntökunnioitus ja sen vaaliminen ovat liikenneturvallisuuden kannalta ratkaisevia, sillä mikään valvonta tai seuraamusjärjestelmä ei voi sitä korvata. Tästä syystä onnettomuustietoon perustuvat täsmärajoitukset, jotka valtaosa kokee mielekkäiksi, ovat huomattavasti parempia toimenpiteitä, Nieminen painottaa.

Nopeusrajoitusten alentaminen pidentää matka-aikoja. Yksilön kannalta on yhdentekevää, kuinka paljon keskimäärin esityksessä nimettyjen kaupunkien saavutettavuus heikkenee muutoksen myötä. Oleellista heille on se, miten arjen liikkuminen muuttuu ja kuinka paljon enemmän se juuri heidän olosuhteissaan vaatii aikaa.

– Maantieliikenteen matka-aikojen vertailu mahdolliseen vaihtoehtoiseen junaliikenteeseen ei ole oikea tapa arvioida asiaa. Kiskot kulkevat vain tiettyjen asemien välillä, kun taas tieverkko menee kaikkialle. Päästäkseen rautateiden palvelujen piiriin täytyy ensi kulkea jollain toisella tavalla juna-asemalle. Tämä pidentää osaltaan matka-aikoja, Nieminen sanoo.

Autoliitto antoi Väylävirastolle lausunnon maantieverkon nopeusrajoitusohjeen päivittämisestä torstaina.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)