KirjailijaJenna Kostet julkaisi huhtikuun alussa uuden romaanin Sinisiipisten saari. Viime vuosina tukevasti 1600-luvun historiaan kiinnittyneitä romaaneja kirjoittanut Kostet tulee uutukaisellaan lähemmäs nykyaikaa. Sinisiipisten saari sijoittuu 1930-luvun Turkuun. Kirja on myös tyyliltään kevyempi kuin valtaosa Kostetin aiemmasta romaanituotannosta.

– Edelliset kaksi romaaniani pohjautuivat vahvasti historiallisiin hahmoihin. Niiden kirjoittaminen oli ajoittain todellisten tapahtumien penkomista ja kirjaamista. Sekin oli todella kivaa, mutta nyt tuntui siltä, että haluan kirjoittaa puhdasta fiktiota. Halusin luoda täysin fiktiiviset hahmot ja leikkiä heillä, Kostet kertoo.

Osittain pyrkimyksenä oli vähentää taustatyön määrää. Se ei kuitenkaan onnistunut, kun Kostet sukelsi 1930-luvun Turun historiaan.

– Näköjään taustatyön määrä on itselläni vakio. Selvittelin paljon rakennusten historiaa ja 30-luvun Turun arkea. Osa niistä asioita päätyi sivujuoneksi kirjaankin. Itselleni oli esimerkiksi uusi tieto se, miten vahva juutalaisvähemmistö Turussa sata vuotta sitten on. Totta kai sitä piti käsitellä kirjassa.

Aiempaa kepeämpi tyyli oli sisäsyntyistä.

– Se tuntui itselleni tärkeältä, että kirjoitan nyt kevyemmällä otteella. Tosin vähän mietitytti, että toivottavasti aiemmin kirjojani lukeneet eivät nyt hirveästi pety. Mutta ehkä kevyempi kirja löytää uusia lukijoita.

Sinisiipisten saari käynnistää trilogian, jossa seurataan kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan nuoren naisen elämää 1930-luvulla. Sinisiipisten saaren jatko-osat ilmestyvät ensi syksynä ja vuoden päästä keväällä.

Alkujaan Kostet suunnitteli koko kolmikon tarinan niputtamista yhdeksi kirjaksi.

– Kustantajan kanssa kävimme keskustelua ja päädyimme siihen, että julkaistaan tarina kolmessa osassa. Ihmisten aika on tänä päivänä kortilla ja paljon myös kulutetaan äänikirjoja, Kostet sanoo.

Eli toisin sanoen yksi paksu romaani pilkottiin kolmeen pienempään osaan, koska kustantaja ei luota lukevan yleisön tarttuvan paksuun kirjaan. Kostet kuitenkin suostui kustantajan ehdotukseen.

– Tarinat ovat sillä tavalla irrallisia toisistaan, että ne voi lukea myös erikseen. Myös aiempaa kepeämpi tyyli vaikutti päätökseen. Jos Sinisiipisten saari olisi ollut kovin raskas kirja, pilkkominen olisi ollut mielestäni vaikeampaa.

Viime aikoina ihmisten lukutottumuksista on puhuttu huolestunein sanakääntein. Aikuiset lukevat aiempaa vähemmän kirjallisuutta ja lasten lukutaidon rappeutumisesta on tilastoituakin tietoa. Myös Kostet on luonnollisesti seurannut keskustelua.

– Olen itse tiiliskiviromaanien ystävä. Kyllä minua kirjailijana vähän huolestuttaa ihmisten kyky lukea proosaa ja se, että ei välttämättä uskalleta tarttua paksuun kirjaan.

Ilkka Lappi