Keväällä 1902 Turun kaupunkikuvassa tapahtui suuri muutos, kun Puolalanmäen palotorni purettiin uuden taidemuseorakennuksen tieltä. Torni oli rakennettu 1830-luvulla, sillä Turussa pyrittiin lisäämään paloturvallisuutta vuoden 1827 tuhoisan palon jälkeen. Palovartijat antoivat tulipalon syttyessä tornista palohälytyksen soittamalla torvia ja nostamalla salkoon kankaisia värillisiä palloja tai lyhtyjä. Palotorni oli käytössä pitkään, joten hälytystavat vaihtelivat ajan mittaan.

Puretusta tornista jäi muistoksi suuri kello, joka päätyi Turun kaupungin historiallisen museon kokoelmiin ja esille Turun linnan palokuntamuseoon. Turun Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1913 palokuntamuseon avautumisesta. Kellosta mainittiin, että se painaa 670 kiloa ja ”on ennen ollut Puolalanmäen palotornissa ajanwiisarina”.

Palotornilla olikin ollut palovartioinnin lisäksi tärkeä merkitys kellonajan kertojana. ”Tuomiokirkon kello saa toistaiseksi yksin palwella koko kaupungin yli näkywänä ajankulun osottajana, jolla niin tarkat silmät on, että esim. Otkantista tuon kellon toista syltä pitkän wiisarin erottaa”, kirjoitettiin Uudessa Aurassa kesäkuussa 1902.

Kellossa on myös kiinnostavia yksityiskohtia. Sen kyljessä oleva ruotsinkielinen teksti kertoo, että kellon on valanut Michael Rostedt Luvialla vuonna 1835 Turun kaupungin palokassan kustannuksella.

Toisella puolella on enkelihahmojen keskellä Turun vaakuna, joka muistuttaa kellon tehtävästä kaupungin hyödyksi.

Laura Yli-Seppälä