Iriz Silander rakensi ihastuttavan minitalon äitinsä pihamaalle
Vuosi sitten Iriz Silander järjesti tyttärensä ylioppilasjuhlat äitinsä vanhan torpan pihalla Paraisten saaristossa. Juhlia varten pihaa kunnostettiin, ja torppaa siistittiin kesäkuntoon. Kesken pihatöiden Silander pysähtyi ajatukseen, joka ei enää jättänyt häntä rauhaan.
– Sormet mullassa tajusin olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan. Mietin, miksi pitäisi odottaa eläkepäiviä, jotta voisi elää itsensä näköistä elämää. Elämä on nyt, hän kertoo.
Ajatus omasta pienestä mökistä Turun saaristossa alkoi vahvistua – ja vuotta myöhemmin äidin yli 200 vuotta vanhan torpan viereiselle tontille nousi minitalo. Päätöstä edelsi muutaman vuoden muhinut elämänmuutos.
Toimittajan töitä tekevä Silander myi kotinsa pääkaupunkiseudulla, alkoi yrittäjäksi ja muutti Turun keskustaan. Perheeseen kuuluvat kaksi tytärtä, mies ja hänen lapsensa, koiria ja suomenhevonen.
{{k11804373}}
Nyt perheellä on myös yhteinen projekti Paraisten saaristossa. Alle 30-neliöinen minitalo on valmistettu massiivihirrestä, ja rakennustyöt tontilla ovat aluillaan. Silanderille projekti on täysin uudenlainen.
– Rakennan ensimmäistä kertaa elämässäni taloa. Myös puutarhanhoito pitää opetella ihan nollasta, hän naurahtaa.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole rakentaa luksushuvilaa.
– Tämä ei ole mikään ökymökki, vaan aika maltillinen projekti. Minitalon budjetti pysyy alle sadassa tuhannessa eurossa.
Talossa on tupa, johon mahtuvat sänky ja pieni keittiönurkkaus, sauna sekä varastohuone, josta voidaan myöhemmin tehdä myös sisävessa. Varastoon tulee lisäksi lavuaari ja lämminvesivaraaja.
Silander halusi taloon suuret ruutuikkunat, sillä ne sopivat hänen mielestään saaristomaisemaan täydellisesti. Inspiraatiota hän on saanut erityisesti ruotsalaisesta saaristotyylistä. Ikkunoista avautuu näkymä maalaismaisemaan, ja tunnelman hän haluaa pitää pehmeänä ja romanttisena. Kaupunkikoti on moderni ja pelkistetty, joten saaristotaloon Silander aikoo tuoda matkamuistoja, vanhoja esineitä ja persoonallisia yksityiskohtia.
– Haluan, että tämä näyttää vähän sellaiselta naisten maailmalta. Saa olla söpöä ja vähän höpsöäkin.
Iso terassi toimii toisena olohuoneena. Sen viereen on suunnitteilla myös lasihuone, johon mahtuvat ruokapöytä ja grilli. Haaveena on paikka, jossa elämä saa hidastua.
– Puutarha saisi olla boheemi ja romanttinen, sellainen joka on täynnä köynnöksiä ja värikkäitä kasveja. Leikin myös ajatuksella, että voisin joskus olla täällä melkein omavarainen ja kasvattaa ruokaa itse.
Silander huomaa puhuvansa tulevaisuudesta yhä useammin juuri saariston kautta.
– Minua kiehtoo ajatus siitä, että voisin vaikka viettää täällä joskus loppuelämäni. Se tuo minulle turvaa.
Haaveisiin kuuluu myös oma ankkalampi ja ankkoja pihapiiriin. Ajatus ei ole pelkästään romanttinen. Ankat voisivat auttaa pitämään pihaa kunnossa. Ne olisivat vähän niin kuin lemmikkejä, jotka samalla hoitaisivat puutarhaa.
Ankkahaave muistuttaa itsestään jo nyt mökin seinällä. Siellä roikkuu Pariisista löytynyt käsin veistetty ankanmuotoinen seinäkoukku. Silander kertoo, että minitaloprojekti liittyy myös haluun yksinkertaistaa elämää.
– Sen sijaan, että haalisin koko ajan lisää tavaraa, haluan ennemmin vähän downgreidata. Tämä on minulle osa sitä. Täällä olen myös paljon enemmän oma itseni.
Vaikka projekti on vielä kesken, tavoitteet ovat jo kirkkaat. Heinäkuussa äiti täyttää 70 vuotta, ja siihen mennessä Silander toivoo saavansa pihan juhlakuntoon.
– Olisi ihanaa, jos palju, ilmalämpöpumppu, grillikatos ja piha olisivat silloin valmiina.
Kun Silander miettii tulevaisuutta, ajatukset palaavat perheeseen ja sukupolvien yhdessäoloon. Äidin torppa sijaitsee aivan vieressä, ja hän haaveilee paikasta, josta muodostuisi koko suvun yhteinen tukikohta.
– Toivoisin, että tämä olisi sellainen paikka, jossa kaikki sukupolvet viettävät aikaa yhdessä. Että tyttäret viihtyisivät täällä vielä aikuisinakin ja ehkä joskus mukana olisi lapsenlapsiakin.
Haaveissa siintävät myös vadelmapensaat, kesähuone ja ehkä jopa uima-allas. Silander toivoo, että hänen projektinsa rohkaisisi muitakin toteuttamaan haaveitaan. Monet ovat sanoneet inspiroituneensa siitä, että ihan tavallinen ihminen voi tehdä tällaisen. Ei siihen tarvita miljoonia. Hänen mukaansa tärkeintä on uskallus aloittaa.
– En halua odottaa eläkepäiviä elääkseni sellaista elämää kuin haluan. Maailmassa tapahtuvat asiat ovat vain vahvistaneet tunnetta siitä, että elämä pitää elää nyt. Olen ollut todella onnellinen siitä, että uskalsin tehdä tämän muutoksen.
Vaikka moni asia on edelleen kesken, Silander katsoo keskeneräistä pihaa tyytyväisenä. Unelma on jo totta.
Henriikka Fingerborg
