– Suomi oli aikansa yleisurheilun suurvalta, joka on edelleen hyvin korkealla esimerkiksi kesäolympialaisten yleisurheilun kaikkien aikojen mitalitaulukossa, mutta se maine luotiin miesten urheilulla, toteaa kulttuurihistorioitsija Seppo Heikkinen.

Heikkinen väitteli naisten urheilun ammattimaistumisesta toukokuussa Turun yliopistossa. Väitöskirjassaan hän tarkasteli kilpaurheilun tasa-arvon kehitystä Suomessa sotien jälkeisinä vuosikymmeninä 1950-luvulta vuosituhannen taitteeseen saakka.

Heikkisen väitöskirjan aineistona oli yli kymmenen sanoma- ja aikakauslehden arkistoja. Aineistoa oli kaikkiaan yli tuhat artikkelia. Väitöskirjassaan hän tarkastelee ennen kaikkea yleisurheilua.

Heikkinen näkee monia syitä siihen, miksi naisten urheilu oli pitkään marginaalissa.

– Ensinnäkin naiset saivat osallistua olympialaisiin verrattain myöhään. Suomi lähetti naisia ensimmäistä kertaa kesäolympialaisiin vasta 1936 Berliiniin, Heikkinen toteaa.

– Naisten urheilua toiseutettiin pitkään. Se näkyy muun muassa siinä, miten naisten dopingin käyttöön suhtauduttiin. Esimerkiksi anaboliset steroidit kiellettiin vasta 1970-luvun puolivälissä, mutta naisten kohdalla oltiin huolestuneita siitä, miten se vaikuttaa naisten kehoihin, hän jatkaa.

Suomalaisessa urheilussa naisten nousu alkoi toden teolla 1970-luvulla. Sitä ennen oli yksittäisiä naishuippuja, kuten hiihtäjä Siiri Rantanen ja Grenoblen talviolympialaisissa olympiakultaa voittanut pikaluistelija Kaija Mustonen.

Yhtenä keskeisenä taitekohtana naisten nousussa Heikkinen näkee yleisurheilun EM-kisat Roomassa vuonna 1974. Tuolloin Suomen yleisurheilijat palasivat parhaaseen mitalisaaliseensa sitten 1940-luvun. Kultamitalistien joukossa oli myös naisia. Riitta Salin voitti naisten 400 metriä ja Nina Holmén naisten 3000 metriä.

– Suomalaisen yleisurheilun suhteen 1950– ja 1960-luvut olivat ”hiljaisia vuosikymmeniä”. 1970-luvulla yleisurheilu nousi vahvasti jälleen esille.

Mitalien myötä myös urheilukentillä menestyvistä naisista alettiin lehdissä kirjoittaa eri tavalla.

– Menestys oli tärkeämpää kuin urheilijan sukupuoli.

Heikkinen rajasi väitöskirja-aineistonsa vuosituhannen vaihteeseen, koska akateemisesta näkökulmasta viimeiset reilut 20 vuotta on vielä liian lähellä. Kuluvallakin vuosituhannella naisten yleisurheilussa, ja urheilussa ylipäätään, on tapahtunut paljon. Myös urheilusta kirjoittavan median sisällä on tapahtunut paljon. Esimerkiksi urheilun kanssa tekemisissä olevien naistoimittajien määrä on moninkertaistunut takavuosikymmeniin verrattuna.

– Naisten urheilussa ja sen arvostuksessa on tapahtunut valtavasti viime vuosina. Jatkotutkimukseen on monenlaisia mahdollisuuksia, Heikkinen sanoo.

Ilkka Lappi