Kipsi, rakennekalkki ja maanparannuskuidut voivat vähentää savimailta eroosion mukana vesistöihin kulkeutuvaa fosforia useita kymmeniä prosentteja. Suomessa tehdyn laajan tutkimusyhteenvedon mukaan nykyistä kipsinlevitystoimintaa kannattaisi laajentaa koskemaan myös kierrätysrakennekalkkia ja maanparannuskuituja.

Maanparannusaineiden käyttö vähentää tehokkaasti savipeltojen eroosiota ja fosforin huuhtoutumista vesistöihin. Luonnonvarakeskuksen (Luken) yhdessä kumppanien kanssa tekemässä selvityksessä koottiin yhteen yli 40 Suomessa toteutetun tutkimuksen tulokset kipsin, rakennekalkin ja metsäteollisuuden kuitujen vaikutuksista peltomaiden fosforikuormitukseen

– Aiempi tutkimus osoittaa, että maanparannusaineet ovat parhaimmillaan tehokas ja kustannusvaikuttava keino vähentää maatalouden vesistökuormitusta. Ne täydentävät muita vesiensuojelutoimia ja tukevat samalla peltojen kasvukuntoa, tutkija Juho Valtiala Luonnonvarakeskuksesta sanoo tiedotteessa.

Kipsi osoittautui tutkimuksissa tehokkaimmaksi keinoksi vähentää fosforihuuhtoumia. Se oli myös ainoa aine, jonka vaikutus ulottui hiukkasmaisen fosforin lisäksi veteen liuenneen fosforin vähentämiseen pelto- ja valuma-aluemittakaavan kokeissa.

Kaikille pelloille kipsi ei kuitenkaan sovellu. Tämän vuoksi tutkimus suosittelee, että myös kierrätysrakennekalkki ja maanparannuskuidut otettaisiin nykyisen kipsinlevitystoiminnan kaltaisen tuen piiriin. Samalla viljelijöille voitaisiin tarjota kuhunkin peltoon parhaiten soveltuva maanparannusaine.

– Vesistöhyötyjen lisäksi maanparannusaineet parantavat peltojen viljelyominaisuuksia, kun niitä käytetään oikeissa kohteissaan. Kipsi on erinomainen kalsium- ja rikkilannoite, rakennekalkin käyttö vähentää maan happamuutta ja kuitujen mukana saadaan peltoon orgaanista ainesta, jonka määrä pelloissa on vuosikymmeniä ollut vähenevällä uralla, Luken erikoistutkija Risto Uusitalo muistuttaa.

Keskitetysti hallinnoitu toimintamalli mahdollistaisi levitysten kohdentamisen sinne, missä niillä saavutetaan suurin hyöty vesiensuojelulle. Nykymuotoisessa kipsinlevitysmallissa viranomainen vastaa aineen hankinnasta, kuljetuksesta ja levityksen organisoinnista.

– Viranomaisen järjestämänä levitys on kustannustehokkaampaa ja sillä saavutetaan suurempi vähennys fosforikuormitukseen verrattuna siihen, että levitys olisi täysin viljelijöiden vastuulla ja heille korvattaisiin kulut osana maatalouden tukijärjestelmää, Valtiala sanoo.

Tutkimuksessa suositellaan, että nykyinen kipsinlevitystoiminta jatkuu ja toimintaa voitaisiin laajentaa koskemaan myös kierrätysrakennekalkkia ja maanparannuskuituja. Levitykset on kohdennettava ensisijaisesti eniten kuormittaville lohkoille. Kipsin levityksen suositellaan säilyvän viljelijöille maksuttomana ja rakennekalkille määritetään erillisen tarkastelun perusteella sopiva omakustannusosuus.

Maanparannusaineet eivät yksin ratkaise maatalouden ravinnekuormitusta. Pysyvien tulosten saavuttaminen edellyttää myös muita kestäviä viljelykäytäntöjä, kuten lannoituksen mitoittamista kasvien todellisen ravinnetarpeen mukaan.

– Maanparannusaineet ovat melko nopea keino pellolta lähtevän ravinnekuormituksen vähentämissä, kun monet muut vesiensuojelutoimet vaikuttavat pitemmän ajan kuluessa Itämeren ja sisävesien tilaan, Uusitalo sanoo.

Selvityksen tilasi ympäristöministeriö, ja sen tekoon osallistuivat Luonnonvarakeskuksen lisäksi Suomen ympäristökeskus, Turun ammattikorkeakoulu, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys sekä Lounais-Suomen elinvoimakeskus.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)