Aurinko pimenee osittain koko maassa 12. elokuuta. Tämänkertainen auringonpimennys näkyy lähes yhtä syvänä koko maassa. Kilpisjärvellä Auringon kiekon halkaisijasta peittyy parhaimmillaan 85 prosenttia ja Helsingissä 83 prosenttia. Aurinko ehtii laskea maan etelä- ja itäosissa ennen pimennyksen päättymistä.

Pimennys näkyy Suomessa illalla, ja se alkaa Auringon ollessa jo lähellä horisonttia. Aurinko ehtii laskea ennen pimennyksen viimeisiä hetkiä suunnilleen Kaskisista Kuusamoon kulkevan linjan eteläpuolella. Pimennyksen lopusta jää horisontin taakse kuitenkin enimmilläänkin vain noin 20 minuuttia, ja pimennyksen syvin hetki tapahtuu koko maassa taivaanrannan yläpuolella.

Parhaat mahdollisuudet pimennyksen näkymiselle ovat lännessä ja pohjoisessa, ja Kilpisjärvellä Aurinko onkin pimennyksen päättyessä yhä 4,5 astetta horisontin yläpuolella.

Pimennyksen näkyminen näin matalalla taivaalla tekee sen seuraamisesta hieman tavallista haastavampaa. Horisontin suunnalla näkyy nimittäin usein hieman kauempanakin olevia pilviä, jotka saattavat estää pimennyksen näkymisen, vaikka taivas olisi muutoin selkeä. Havaintopaikalta on myös oltava esteetön näkyvyys länsiluoteiseen horisonttiin, jonne pimentyvä Aurinko laskee.

Auringonpimennyksiä voidaan nähdään silloin, kun Kuu kulkee radallaan Maasta katsottuna Auringon eteen. Koska Kuu kiertää Maata hiukan kallellaan olevalla radalla, pimennyksiä ei tapahdu joka kuukausi, vaan Kuu kulkee taivaalla yleensä joko Auringon kiekon yli tai ali.

Tämänkertainen auringonpimennys näkyy täydellisenä vyöhykkeellä, joka ulottuu Pohjoisnavalta Grönlannin itäosien ja Islannin länsiosien kautta Espanjan pohjoisosiin.

Jos Aurinkoa aikoo tarkkailla pimennyksen aikana, on syytä muistaa, että Auringon säteily on haitaksi suojaamattomalle silmälle. Auringon näkymätön infrapuna- eli lämpösäteily aiheuttaa verkkokalvolla vaurioita jo muutamassa sekunnissa, eikä vahinkoa huomaa heti.

Pimennyksen aikana on kuitenkin täysin turvallista mennä normaalisti ulos! Oleellista on, ettei pimenevää Aurinkoa katso suoraan. Auringosta ei lähde pimennyksen aikana sen enempää vahingollista säteilyä kuin muulloinkaan.

Muun muassa Ursan verkkokaupasta on voinut tilata CE-merkittyjä ja EU:n henkilösuojaindirektiivin mukaisia pimennyslaseja. Niiden varasto on nyt kuitenkin loppu. Myös kamerat, kiikarit ja kaukoputket on suojattava esimerkiksi Ursan välittämällä suodatinkalvolla, joka päästää läpi vain sadastuhannesosan Auringon säteilystä. Hitsarinlasi numero 14 suodattaa infrapunasäteilyä riittävän hyvin. Sen sijaan valotettuja filmejä, noettuja laseja tai tavallisia aurinkolaseja ei missään nimessä tule käyttää pimennyksen tarkkailuun. Jo aiemmin hankitut pimennyslasit ja suotimet ovat edelleen käyttökelpoisia, kunhan niihin ei ole muodostunut taitteita tai reikiä.

Pimennystä voi havaita myös ilman pimennyslaseja tai suodatinkalvoa esimerkiksi heijastamalla pimenevän Auringon kuva osin foliolla suojatulla kiikarilla vaalealle kartongille tai erilaisilla neulanreikäkameran periaatteeseen perustuvilla menetelmillä. Tiedotteen lopussa on linkkejä erilaisiin tapoihin havaita Aurinkoa turvallisesti.

Pimennyksen kulkua voi seurata missä vain, kunhan taivas on länsiluoteisen horisontin suunnalla riittävän selkeä, eikä tiellä ole puita, rakennuksia tai esim. mäkiä. Suoraksi ojennetun käsivarren päässä olevan nyrkin leveys on noin kahdeksan astetta. Tätä voi käyttää apuna arvioidessa, voiko malatalla olevan Auringon nähdä valitulta havaintopaikalta. Auringon korkeutta pimennyksen aikana omalla paikkakunnalla voi arvioida alla olevasta taulukosta.

Tähtiharrastusyhdistykset ympäri Suomea järjestävät pimennyksen seurantatapahtumia. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa seuraa pimennystä sään salliessa Kaivopuiston tähtitornilla ja suoratoistaa mahdollisuuksien mukaan kuvaa pimentyvästä Auringosta verkkoon.

Suomessa nähtiin edellisen kerran osittainen auringonpimennys 29.3.2025 ja seuraava osittainen auringonpimennys nähdään Suomen eteläosissa 2.8.2027. Vuoden 2027 auringonpimennys on kuitenkin paljon vaatimattomampi kuin tämänvuotinen. Tällöin eteläisessä Suomessa Auringon kiekosta peittyy vain noin 20 prosenttia, eikä pimennys näy pohjoisessa Suomessa lainkaan.

Täydellinen pimennys havaitaan samalla paikkakunnalla keskimäärin kerran 400 vuodessa. Suomessa edellinen täydellinen auringonpimennys nähtiin heinäkuussa 1990, ja seuraavan kerran tämä tapahtuu vasta lokakuussa 2126.

Nyt nähtävä auringonpimennys on yhteydessä kaksi viikkoa myöhemmin 28. elokuuta tapahtuvaan osittaiseen kuunpimennykseen, josta tulevat näkymään Suomessa vain heikosti havaittavat alkuvaiheet Auringon noustessa. Auringon- ja kuunpimennykset tapahtuvat nimittäin kahden viikon välein 1–3 pimennyksen sarjoina.

Jaksottaisuus johtuu siitä, että auringon- ja kuunpimennyksiä voi tapahtua vain, kun Kuun kallistunut rata on sopivasti kääntyneenä Maan ja Auringon suhteen. Radan asento kääntyy verkkaisesti, mutta Kuu saattaa ennättää sujahtaa kolmekin kertaa Auringon editse ja/tai Maan varjoon. Sitten Kuun rata on kääntynyt jo liikaa pimennysten kannalta, ja seuraavan kerran pimennysten rypäs voi tapahtua vasta, kun rata on kääntynyt taas sopivaan asentoon. Tähän menee 173 vuorokautta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)