Siltafarssi ei anna aihetta juhlaan
Välitysoikeus tuomitsi Swecon maksamaan Turun kaupungille yli kuusi miljoonaa euroa korvauksia ja viivästyskorkoja Logomon sillan suunnitteluvirheistä. Sweco on jo maksanut korvaukset.
Swecon kannalta onnetonta on se, että se ei tehnyt virheitä. Rakennussuunnittelua koskeva sopimus solmittiin vuonna 2016 VR Track Oy:n kanssa. Vastuut siirtyivät yrityskaupoissa ensin NRC Groupille ja sitten Swecolle.
Neuvottelut korvauksista eivät tuottaneet tulosta, joten kaupunki antoi asian välitysoikeudelle. Tuomio on lopullinen.
Onko nyt syytä juhlaan? Eipä juuri. Sillan hinta oli 21,6 miljoonaa euroa, josta saatiin yli kuusi miljoonaa euroa katetuksi korvauksina. Silta on silti yhä merkittävästi kalliimpi kuin sen piti olla.
Kiinteistöliikelaitos varasi sillalle aikanaan viisi miljoonaa euroa. Suunnittelukilpailun voitti vuonna 2016 ehdotus nimeltä Jousi.
Rakennusurakan kilpailutuksen voitti Lemminkäinen Infra Oy eli nykyinen YIT Infra Oy vuonna 2017. Urakkahinta oli 8,5 miljoonaa euroa. Suunnittelu takkusi. Kustannusarvio nousi elokuussa 2018 noin 12 miljoonaan euroon lisäysten ja korjausten takia. Kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuussa sillalle 13,5 miljoonan euron kattohinnan. Sitä nostettiin seuraavan vuoden toukokuussa yli 16 miljoonaan euroon.
YIT uhkasi lopettaa työt suunnittelun viivästysten takia. Hinta nousi sen jälkeen 19,5 miljoonaan euroon. Kun silta lopulta valmistui, loppuhinta oli vielä pari miljoonaa kalliimpi.
Hinta ei ole edes suurin ongelma. Silta on komea, mutta se on tarpeettoman massiivinen ja toiminnallisesti onneton. Se näyttää loppuvan kesken ja, mikä pahinta, laitureille ei ole liukuportaita, eikä sellaisia ole edes suunnitteilla.
Sillalle on tarjottu päärautatieaseman virkaa, koska asemarakennus on liian kaukana uusista laitureista. Tähän tehtävään se ei kelpaa. Asematoimintoja on nyt Logomossa, josta ne siirtyvät aikanaan uuden parkkitalon alakertaan. No, saatiin sentään Suomen kallein kävelysilta.
Lasse Virtanen


















