Syvänpunaisen valoympyrän keskeltä nousee vaatekasojen seasta ylös kurottelevia käsiä. Äänimaisemassa on pahaenteisyyttä joka kuljettaa mukaansa jonnekin surreaaliin välitilaan tai unenomaiseen maailmaan. Barker-teatterin näyttämön seinillä on vieri viereen suurille papereille maalattuja, pelkistettyjä, kuin lapsen piirtämiä kasvoja, kenties perhepotretteja.

Haunting merkitsee suomeksi unohtumatonta, koskettavaa, vainoavaa. Ammattilaisuraa balettitanssijana tehnyt, sittemmin nykytanssin ja esitystaiteen puolelle siirtynyt Anna Jolma ja kuvataiteilija Emi Hellberg ovat halunneet yhteisessä teoksessaan tutkia katsetta ja nähdyksi tulemista, suhdettaan menneeseen ja menetettyyn tulevaan. Heitä kiinnostaa menneiden katseiden merkitys tässä hetkessä, miten niillä voi olla vaikutusta oman itsen määrittymiseen edelleen.

Katse, gaze, ja katseen valta, on ollut laajalti etenkin eksistentialistifilosofien ja feministiteoreetikoiden kiinnostuksen kohteena 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Tanssijalle ja esiintyvälle taiteilijalle yleisön katse on välttämätön, oman työskentelyn jakamisen mahdollistaja. Hauntingin lähtöasetelmassa on kiinnostavaa ristivetoa ja virtausta, sillä vaikka menneisyyden katseita voisikin ottaa haltuun, yleisöt tässä hetkessä luovat ja toisintavat katseellaan aina uusia merkityksiä ja luovat valtasuhdetta katsomaansa. Identiteetti muovautuu katseiden kerrostumilla. Toisaalta myös esiintyjällä on valtaa katsojaan.

Haunting on vahvojen mielikuvien ja atmosfäärien teos. Jolman liikkeessä on ravistelevaa irtiottoa menneestä, niin pitkästä balettitaustastaan kuin piinaavista katseista. Hellberg piirtää ja suttaa yhä uudelleen ilmeettömiä paperipäitä, pakonomaisesti kuin karistaakseen oman historiansa. Antti-Juhani Manninen tuottaa livenä vuoroin laveana ulisevaa, vuoroin kolisevaa ja kauhugenrestä tuttuna soivaa äänimaisemaa käyttäen muun muassa metallisia joulukuusenjalkoja, hajonnutta huuliharppua, 70-luvun italialaista sähkökitaraa, hengityssyntetisaattoria, ihmisääntä ja erilaisia efektejä ja koneluuppeja. Antton Kainulaisen valosuunnittelussa on voimakasta kontrastia pehmeän hämärästä koko tilan mitalta sokaisevaan välkevaloon.

Jolman varma tanssitekniikka sulautettuna painovoimaa uhmaavaan pyristelevään liikeilmaisuun on omiaan painajaismaisen maailman kuvittamiseen. Hän luo liikkeellään hämmentävän ja vääristävän mielikuvan, jossa ruumis tuntuu kadottavan rajansa ja kääntyvän ikään kuin ylösalaisin, näyttäen kuin sitä vetäisivät eri suunnista näkymättömät voimat.

Omista demoneista ja niiden riivaavuudesta irtaantuminen nousee teoksen keskeiseksi johdattimeksi. Visuaalisesti nautittava elementti on yksinkertaisen kekseliäs vaatteiden ilmaan viskominen. Vaatteet ovat myös oman historiamme asuttamia, joiden kautta katseet merkitsevät ja naulitsevatkin meitä paikoillemme.

Väkevistä aineksistaan huolimatta Haunting jää kokonaisuutena aavistuksen etäiseksi. Kenties teoksen täyteläisestä ääni- ja visuaalisesta maailmasta jotakin riisumalla olisivat tanssin herkimmät värähtelyt nousseet vielä tarkkanäköisemmin esiin. Teos tarjoaa kuitenkin hedelmällisiä aihioita. Kun Hellberg ja Jolma ottavat kontaktia toisiinsa katsein ja tarttuvat toisiaan hiuksista kiinni, syttyy tilan sähköistävää intensiteettiä. Hiusten käyttäminen materiaalina, sekä fyysisenä että liikkeellisenä, vie teosta odottamattomalle tasolle. Sitä olisi voinut tutkia enemmänkin.

Haunting, kantaesitys Barker-teatterilla 3.5.2023

Konsepti: Anna Jolma ja Emi Hellberg

Mentorointi, taiteellinen konsultointi: Marjan Raar

Koreografia, tanssi, esitys: Anna Jolma

Kuvataide, esitys: Emi Hellberg

Musiikki, äänisuunnittelu, taiteellinen konsultointi: Antti-Juhani Manninen

Puvustus: Anna Jolma ja Emi Hellberg

Valot ja tekniikka: Antton Kainulainen

Tuotanto: Anna Jolma, Emi Hellberg, Marjan Raar, Barker-teatteri

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa

Haunting Barker-teatterilla, Turun vapaan taiteen näyttämöllä 5.5. kello 19, 6.5. kello 19 ja 7.5. kello 15.

Heidi Horila