Leskeytyminen on vähentynyt Suomessa ja tapahtuu yhä vanhemmalla iällä, etenkin naiset jäävät leskeksi harvemmin kuin 30 vuotta sitten. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston väestötieteen ja väestön terveyden instituutin ja Max Planck -keskuksen tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksessa laskettiin 65-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten leskiajanodote eli jäljellä olevasta elinajanodotteesta keskimäärin leskenä vietetyt vuodet. Tutkimus huomioi sekä avio- että avoliitoissa koetut puolisoiden kuolemat.

Naisilla on edelleen suurempi todennäköisyys leskeytyä kuin miehillä. Sukupuolten väliset erot leskiajanodotteessa ovat kuitenkin kaventuneet selvästi vuosien 1987 ja 2019 välillä. 65-vuotiaiden suomalaisten naisten jäljellä olevasta elinajanodotteesta leskenä vietetty aika on lyhentynyt noin kahdeksasta vuodesta kuuteen vuoteen. Miehillä leskiajanodote on pysynyt noin kahdessa vuodessa.

Koulutuserot tasoittuneet

1980-luvun lopulla matalasti koulutetut naiset saattoivat odottaa elävänsä leskenä huomattavasti pidempään kuin korkeasti koulutetut naiset, mutta tämä ero on lähes hävinnyt.

– Korkeasti koulutetuilla miehillä on nykyään jopa hieman suurempi riski jäädä leskeksi kuin matalasti koulutetuilla miehillä, sanoo Margherita Moretti Helsingin yliopistosta tiedotteessa.

Tästä huolimatta sekä miehet että naiset, joilla on enintään perusasteen koulutus, leskeytyvät edelleen keskimäärin kolme vuotta korkeakoulutettuja nuorempana.

Leskeytymisen vähenemiseen vaikuttavat muun muassa miesten naisia nopeampi elinajanodotteen kasvu, väestön koulutustason nousu sekä avioerojen yleistyminen.

Leskeytymisen ollessa yhä harvinaisempaa, sen vaikutukset hyvinvointiin, talouteen ja sosiaalisiin suhteisiin ovat edelleen merkittäviä heille, jotka sen kokevat.

– Leskeyden kokeneet tarvitsevat usein kohdennettua sosiaalista ja yhteiskunnallista tukea, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat väestöryhmät. Näitä ovat etenkin matalasti koulutetut naiset, joilla leskeytyminen voi kasautua yhteen vähäisten taloudellisten resurssien, pienten perhe- ja tukiverkostojen sekä terveyshaasteiden kanssa, toteaa tutkijatohtori Kaarina Korhonen Helsingin yliopistosta.

Tutkimus on julkaistu Demography-lehdessä. Tutkimuksessa analysoitiin 65 vuotta täyttäneen väestön avio- ja avoliittohistoriaa vuosina 1987–2019 Tilastokeskuksen väestörekisteristä. Tutkimusta on tukenut strategisen tutkimuksen neuvosto STN, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä (DEMOGRAPHY-ohjelma, LIFECON-hanke).

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)